Donnerstag, 27. Dezember 2007

Jouluherkut ja sähköautot

Kodilta se tuntuu Suomikin. Äidin jouluherkut olivat yhtä makoisia kuin aina ennenkin ja joulunvietto on sujunut mukavasti. Joululahjoista luin välittömästi John Grishamin tositarinaan perustuvan Syytön-kirjan, joka oli jännittävä, surullinen ja oivallisesti kirjoitettu.

Olen aina pitänyt Grishamin kirjoista. En tiedä millä kikalla hän saa lukijan koukkuun, mutta aina siinä käy niin.

***


Voima-lehden joulu- ja tammikuun numerossa on artikkeli sähköautoista ja niiden historiasta. Yllättävää kyllä, sähköautot olivat 1900-luvun alussa hyvässä vedossa. Vain muutama sattuman oikku ja ensimmäinen maailmansota käänsivät historian suunnan siten, että sähköautot unohdettiin ja polttomoottoreista tuli korvaamaton osa yhteiskuntaa. Millähän hiilivoimalla lie se sähkö olisi tuotettu? Kysyn vaan. Ehkä kokonaistilanne olisi ollut sittenkin melko sama kuin nyt. Lukuun ottamatta tietenkin joitain asioita, jotka nyt olisivat väistämättä kehitetty jo huippuunsa kysynnän ollessa niin kova, kuten akut. Nyt kaikki tuo aika on tuhrattu polttomoottorin kehittämiseen ja siinä ohessa on syydetty ympäristöön muun muassa lyijyä, kun bensiiniin lisätty tetraetyylilyijy esti moottorin "nakutusta". Sama kaveri, Thomas Midgley Junior, joka keksi tämän erinomaisen tavan tuhota ihmisten terveyden, keksi myös CFC-yhdisteet, jotka puolestaan olivat oivallisia otsonin tuhoamisessa. 1

Sadan vuoden jälkeen polttomoottorien tyrannia näyttää rakoilemisen merkkejä.

1 Bill Bryson, Lyhyt historia lähes kaikesta, pp. 169 - 171.

Dienstag, 18. Dezember 2007

Vuosiraportti

Suomalaisissa pikkujouluissa kännätään aamuyöhön, tapellaan ja tanssitaan. Työpaikan pikkujouluissa viime viikolla juotiin pari olutta ja kunneltiin ohjelmanumeroita. Näemmä jokainen saksalainen soittaa jotain torvisoitinta. Kello viiden aikaan puolet porukasta lähti jo kotiin ja seitsemältä paikalla oli vain noin neljäsosa, yhdeksältä enää kymmenesosa ja siinä vaiheessa lähdin itsekin. Eikä siinä vielä kaikki. Paloturvallisuudestakaan ei huolehdittu yhtään vaan sata kynttilää oli asetettu puupöydille servettien päälle palamaan. No onneksi vain yksi kynttilä sytytti servetin palamaan.

Joskus saksalaisia ei vaan voi ymmärtää. Ei niin, että olisin juopotella halunnut (enkä voinutkaan, kun oli mittauksia), mutta yleensä en töissä pidä taukoja vaan teen pää kolmantena jalkana töitä, joten arvelin, että pikkujouluissa sitten pääsee tutustumaan ihmisiin. Tulipahan tämäkin koettua.

Saksan opiskelu sujuu ihan mallikkaasti, koska kurssilla on lisäkseni tunneilla vain yksi toinen opiskelija, italialainen hiukkasfyysikkonainen. Opettaja on todella mukava ja pätevä, joten opimme huimaa vauhtia ja meillä on aina hauskaa. Emme käytä muuta kieltä kuin saksaa kommunikointiin, paitsi erikoistapauksissa. Huomaan, että vaikeaa on löytää suomenkielinen vastine sanalle, jonka merkityksen ymmärtää kuvailuista. Myös akkusatiivimuodot ja datiivit ovat hankalia, mutta opettaja lohdutti, että jopa useita vuosia Saksassa olleille ne ovat edelleen vaikeita muistaa. Keväällä aion aloittaa saksan teho-opiskelun itsenäisesti, kun on enemmän aikaa. Jospa ne eri taivutukset hitsautuisivat selkärankaan silloin. Ostin jo David Bergmannin kirjan Der die was? Ein Amerikaner in Sprachlabyrinth, jossa kerrotaan amerikkalaismiehen hassuista sattumuksista saksankielen kanssa. En ole kuitenkaan jaksanut paria sivua enempää vielä lukea.

Tänään opin työkaverin avustuksella Betriebsversammlungissa eli työpaikan kokouksessa tms. kolme sanaa:

Die Leistung on suoriutuminen. Työstä saatetaan joskus maksaa tällaista palkanlisää, jos on tehnyt työnsä oikein hyvin. (Mistä tiedän että se on die eikä der tai das? Koska se päättyy -ung ja kaikki -ung -päätteiset sanat ovat ainakin tähän mennessä olleet feminiinejä.) Kokouksessa oli puhuttu noin puoli tuntia Leistungista, kunnes kuiskasin työkaverille, että mikäs tää Leistung oikein on, kun siitä niin kovasti puhutaan rahan yhteydessä.

Der Strom on sähkövirta. Kohonneiden sähkömaksujen takia kaikkien tulee säästää sähköä. Yhdellä kalvolla oli ainakin kuusi kertaa mainittu Strom, joten Leistungista rohkaistuneena kysyin heti, että mitähän se mahtaa olla.

Der Blaumann on puhekielen sana vaatetukselle, jota mekaanikot ja muut työläiset käyttävät, yleensä sininen ja siitä nimi. Tämän opin, kun kommentoin, miten paljon siniasuisia miehiä luentosalissa oli.

Lämpimikseni tässä turisen. Täällä kotona on meinaan +21 astetta Celsiusta sohvan korkeudella ja +16 astetta lattianrajassa. Toivottavasti talvi ei tästä kovasti kylmene. Nyt lämpöä on ulkona +1 astetta. Saksassaoloaikanani en ole (vielä) saanut uusia ystäviä enkä ole aloittanut uusia harrastuksia ellei bloggaamista lasketa. Kirjojakin luen niin harvoin, että jokainen on oma tapauksensa. Yhdestä en ole muistanutkaan kertoa. Kesällä aikana ennen internettiä luin Leo Hickmanin kirjan Life Stripped Bare: My Year Trying To Live Ethically ja hetken aikaa kuvittelimme T:n kanssa voivamme ryhtyä eettisiksi kuluttajiksi. Sekin meni ohi, kun matokompostiajatuksesta luovuttiin ja öko-tuotteet (suomeksi eko-tuotteet) havaittiin noin kaksi tai neljä kertaa tavallisia kalliimmiksi. Organic box -ideaa olisimme ryhtyneet kannattamaan hetimiten, mutta Hampurista ei löytynyt bokseja toimittavia firmoja. Orgaaninen boksi on siis joka viikko ovenpieleen tuotu laatikko täynnä paikallisesti tuotettuja sesongin vihanneksia. Melko mukaansa tempaava kirja muuten tuo Hickmanin kirja, suosittelen lämpimästi.

Pidän työstäni ja pidän Saksasta, mutta perjantaina on hauska lähteä joulun viettoon Suomeen. Äitin jouluherkut, täältä tullaan!

Samstag, 15. Dezember 2007

Energiaa autiomaasta

Sähkön verollinen ostovoimaan suhteutettu kokonaishinta Suomessa on keskimäärin 10,99 senttiä per kilowattitunti Energiateollisuus ry:n lehdistötiedotteen mukaan. Noin 11 sentillä pitää jääkaapin kylmänä Suomessa vuorokauden ajan. Suomessa kulutetaan Euroopan toiseksi halvinta sähköä heti Kreikan jälkeen.

Saksassa sähkön hinta on noussut viime aikoina voimakkaasti ja se herättää närää tarkan sentin saksalaisissa. Saksa on uusiutuvien energiamuotojen mallimaa, jossa tuulivoimaa on jo paljon ja aurinkovoiman ja vetyyn perustuvien energianlähteiden tutkimus on huippuluokkaa. Hinnan nousu johtuu ainakin osittain EU:n vuonna 2005 aloittamasta päästökaupasta, jonka ansiosta Saksa on joutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään (HS 11.7. 2006), mikä ilmeisesti on sitten korvattu kalliimmalla uusiutuvalla energialla. Päästökaupan tarkoituksena on tuottaa tilanne, jossa jonkin alan noususta huolimatta kokonaispäästöt eivät lisäänny EU:n alueella vaan oikeus lisääntyneisiin päästöihin ostetaan omaa osuuttaan vähemmän päästöjä tekevältä. George Monbiotin Heat-kirjassa kaavailtiin samankaltaista päästökauppaa, mutta kokonaispäästöjä pitäisi Monbiotin mukaan leikata paljon enemmän kuin mitä nyt tehdään, jotta sillä olisi merkitystä ilmaston kannalta.

The Club of Rome, the Hamburg Climate Protection Foundation ja the National Energy Research Center of Jordan (NERC) ovat tarttuneet haasteeseen puhtaan ja edullisen energian puolesta jo vuonna 2003 ja perustaneet TRECin (Trans-Mediterranean Renewable Energy Cooperation). TREC on kehittänyt DESERTEC -konseptin, jonka idea on tuottaa aurinkoenergialla sähköä autiomaassa ja tuoda se Eurooppaan tasavirtakorkeajännitekaapeleita pitkin. Heidän mukaansa lähi-idän ja Pohjois-Afrikan autiomaa-alueista 0,3 % riittäisi tuottamaan koko Euroopan, lähi-idän ja Pohjois-Afrikan energiatarpeet.

DESERTECin aurinkovoimalat saavat energiansa auringon lämpösäteilystä, joka kohdistetaan parabolisin peilein vesiputkeen, jossa vesi kuumentuu kiehuvaksi. Vesihöyry alkaa pyörittää turbiineja ja näin syntyy sähköä. Tämän sähköntuotantomenetelmän perusta ei ole mitään nanobiosuperteknologiaa vaan kaikki tarvittava teknologia on tuttua ja toimivaksi havaittua. Sähkön sivutuotteena voidaan myös poistaa merivedestä suolat, joten voimalaitokset olisivat monin tavoin hyödyllisiä myös paikallisille. Vuoteen 2050 mennessä DESERTECin toteutuessa täydellisesti sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt vähentyisivät 70%. Verrattuna ydinvoimalla ja vastaavilla muilla keinoin tuotettuun sähköön, hinta olisi TRECin laskemien mukaan verrattain edullinen.

Prinssi Hassan bin Talal Jordaniasta esitti Euroopan parlamentille projektista niin sanotun valkoisen paperin 28. marraskuuta otsikolla Clean Power from Deserts - The DESERTEC Concept for Energy, Water and Climate Security. Projektille halutaan 10 miljardia euroa Euroopan parlamentilta hankkeen alulle saattamiseen (lähde).

***


Tästä tuli niin virallinen postaus, että pitää jotain persoonallista laittaa tähän loppuun. T lähti eilen Suomeen lomailemaan. Kun hän viimeksi oli viikon matkalla, oli jääkaappi ihan tyhjä hänen palatessaan ja varmaan näytin jotenkin vinksahtaneelta, kun olin innostunut tekemään töitä vähän liikaa. Tällä kertaa lähtiessään hän käski minua kirjoittamaan postauksen DESERTECistä, syömään kunnolla ja käymään suihkussa joka toinen päivä.

Dienstag, 11. Dezember 2007

Teollisuusvakoilua


Sain kutsun vierailla berliiniläisellä BESSY-synkrotronilla jokin aika sitten ja viime sunnuntaina kävimme katsomassa tuota Berliinin ihmettä. BESSY on moderni synkrotroni, joka tuottaa pehmeän röntgenalueen säteilyä ja myy sitä melko kalliiseen hintaan muun muassa Hahn-Meitner-instituutille (HMI). BESSY rakennettiin alusta alkaen synkrotronisäteilylähteeksi ja se on ollut käytössä vuodesta 1999. Suurin osa mittausasemista on avoimia ja kaikkien vierailijoidenkin on pidettävä dosimetria vierailun ajan. BESSYn päätarkoituksena on myydä fotoneja käyttäjille, jotka tulevat paikalle sädelinjan päähän liitettävä mittauskoje pakettiautossa.

HMI on varakas instituutti ja BESSY on vaikuttava laitos. BESSYn viereen on suunniteltu myös vapaaelektronilaseria ja koko alue BESSYn ympärillä on jonkinlaista teknologiakeskittymää. Alue sijaitsee itä-Berliinissä ja tuo mieleen Helsingin lähiöt länsi-Saksan pikkusievän rakentamisen jälkeen. Angela Merkelkin kuulemma poseeraa uusien hienojen rakennusten katveessa harva se päivä ja elokuviakin kaduilla filmaillaan.


Sisältä BESSY on vielä vaikuttavampi kuin ulkoa. Kaikkialla on puhdasta ja kiiltävää. Kaikesta näkee, että rahaa on ollut. Vierailemallani mittausasemalla oli samanlainen tunnelma ja kaikesta päätellen myös mittausaseman ylläpitäjät ovat älykästä porukkaa. Mielikuvani loistavasta tutkimusasemasta muuttui kertaheitolla. Ennen BESSYä olen vieraillut vain yhdellä melko uudella synkrotronilla, ESRFssä, ja siitä on jo niin kauan aikaa, että olin jo unohtanut miltä rahakas tutkimusasema näyttää.

***


Suomessa vastaavanlainen fysiikan tutkimus on melko vaikeaa. Entisen Neuvostoliiton maissahan on perinteisesti keskitytty teoreettiseen osaamiseen. En tiedä millä tasolla teoreettinen osaaminen on Suomessa, mutta kokeellinen puoli ei ainakaan ole isojen maiden kanssa samalla viivalla. Kokeellista fysiikkaa ei yksinkertaisesti voi opiskella Suomessa sillä tasolla, mitä täällä.

Vieraillessani alkusyksystä Hampurin yliopiston fysikaalisen kemian laitoksella minulle laboratoriota esitellyt mies näytti ohimennessään muutamaa mittalaitetta. Laboratoriossa oli atomivoimamikroskooppi ja kaksi opiskelijaa sen käyttöä harjoittelemassa, sekä muita hienoja laitteita. Olinhan toki nähnyt kerran aiemminkin atomivoimamikroskoopin opiskeluaikanani, mutta ei sitä missään vaiheessa käyttämään opiskeltu. Sen sijaan opiskelimme käyttämään 1960-luvulla opiskelijalaboratorioon hylättyjä mittalaitteita, joilla voidaan toistaa 1900-luvun alussa vielä kuuminta hottia olleita tutkimuksia. Onhan se hyvä, että perusteet on kunnossa, mutta ei se modernien tutkimusmenetelmienkään tuntemus olisi haitaksi.

Kokeellisen fysiikan opiskelijalle yksi ainoa kurssi mittalaitteista on aivan liian vähän! Vaan minkäs teet, jos rahaa uusimpiin tutkimuslaitteisiin ei ole.

Montag, 10. Dezember 2007

Tutkijat tietää aina kaiken

Tutkijoiden päähyve on asioiden tietäminen. Tässä muutama karrikoitu tutkijatyyppi maanantai-illan iloksi:

Vitsitutkija vitsailee omalla tietämättömyydellään, koska on epävarma tiedoistaan. Hän nolostelee asian oikean laidan kysymistä muutoin kuin vitsin varjolla, koska on tehnyt kyseistä hommaa jo niin pitkään, että hänen pitäisi tietää.

Insinööritutkija yrittää aina osoittaa tietävänsä kaiken, vaikkei tiedäkään.

Viaton opiskelija tietää ettei osaa ja kysyy siksi paljon. Nämä ovat opiskelijoita yleensä, mutta häpeän tunteesta päässyt vitsitutkijakin saattaa joskus yllättää. Viaton opiskelija saattaa myös olla täysin huumorintajuton, jolloin vitsitutkijan ja viattoman opiskelijan yhteistyö voi olla surullista katsottavaa.

Näkymätön tutkija ei tiedä mitään eikä uskalla kysyä mitään. Pysyy keskusteluissa yleensä hiljaa ollakseen paljastamatta tietämättömyyttään.

Nero ei yleensä kehuskele tiedoillaan, mutta hänen kanssaan voi keskustella melkein mistä vain ja hämmästyä joka kerta. Nero on joko nuori lupaava tutkija, joka on lukenut kaikista mahdollisista asioista tai vanhempi tutkija, joka on jo tehnyt kaikkea mahdollista.

Samstag, 8. Dezember 2007

Weihnachtsmärkte, osa 2

Tunnelmia Hampurin joulumarkkinoilta. Kävimme kaksissa ja näimme kolmannet vielä matkan varrella, muttei jaksettu enää poiketa. Herramunjee! Melkoista joulukansaa nämä saksalaiset.







Tuo loppuhuipennuksen joulupukki oli siis ilmielävä ihminen kuten alla olevassa pilvessä heiluva tyttö. Pukki kertoi jotain tarinoita Darth Vader -äänellä ja peruutti poroineen takaisin narun alkuun esityksen aikana. Melkoinen antikliimaksi. Onneksi kameran muistikortti loppui sitä ennen.

Freitag, 7. Dezember 2007

Kykyä etsimässä

Televisiosta tulee nykyään kaiken maailman kilpailuja: Tanssii tähtien kanssa nähtiin saksalaisena versiona, laulukilpailuista Popstars loppui juuri ja uusimpana joukossa on jonkinlainen jäätanssishow, jossa luistelutaidottomat julkkikset tai jotkut ilmeisesti pääsevät telomaan itsensä.

Seurasin torstain suureen finaaliin päättynyttä Popstarsia sillä varjolla, että opin siitä saksaa. Kilpailijoiden haastatteluiden aikana ruudun alareunaan tuli aina teksti, jossa kuvattiin haastateltavan tunnetilaa tai mietteitä. "Raik on hermostunut" ja samaan aikaan Raik selittää kuinka häntä jännittää. Saksan Popstars on vähän parempitasoinen kuin suomalaiset laulukilpailuvastineet, joten lauluakin oli miellyttävä seurata suurimman osan aikaa.

Popstarsin karsinnat muistuttivat uskonnollisia herätyskokouksia. Ei niin, että olisin sellaisissa koskaan ollut, mutta voin kuvitella tunnelman. Popstarsin formaatti menee näin: Kilpailijat harjoittelevat tiiviissä ryhmässä nopeassa aikataulussa vaikeat laulu- ja tanssiosuutensa ja esiintyvät tuomaristolle, joka kehuu ja haukkuu heitä kunnes viimeisen kahden kohdalla toiselle sanotaan pitkän arvuuttelun jälkeen hei hei. Seuraavalla viikolla sama juttu uudelleen, ei taukoja. Kilpailijat itkevät, etteivät jaksa enää, ja tuomaristo haukkuu heitä harjoituksissa. Tätä jatkui useita kuukausia tai siltä se tuntui.

Nuorison välittömään suosioon nousi yksi kilpailijoista, Shorty nimeltään. Suuresta suosiostaan huolimatta hänet hylättiin kilpailusta "harjoitusleirien" aikana monien muiden tavoin. Hän saapui kuitenkin sinnikkäästi yrittämään uudelleen Hollannin karsintaan. Hollannista hänet otettiin uudelleen mukaan, mutta taas myöhemmässä vaiheessa hänet heitettiin pihalle laulutaidottomuuteen vedoten. Aivan viimeisessä vaiheessa hänet kutsuttiin morjestamaan Popstars-kavereitaan bänditaloon ja samalla tuomaristo päätti, että yhden kilpailijan jättäessä leikin kesken, Shorty otetaankin takaisin suoraan finaaliin. Välttämättä tuli mieleen, että koko juttu oli jo alkujaan jo näin suunniteltu yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Shorty harjoitteli yötä myöten finaaliohjelmistoa, koska sai vähemmän aikaa opetella sitä tullessaan mukaan kesken leikin.

Ja nyt tulee se uskonnollinen osuus. Kaveri oli siis matkustanut useita satoja jos ei tuhansia kilometrejä ympäri Saksaa kilpailun takia ja jopa Hollantiin. Tässä tanssijoiden finaalissa käytiin läpi kaikki tanssijat ja lopulta lavalla seisoo kaksi tanssijaa. Toinen heistä on Shorty. Tuomarit käyvät läpi tanssijoiden ominaisuuksia. Toinen on tasalaatuisempi ja toinen toisella tapaa parempi, molemmat jollain tavalla huonoja. Kumman he ottaisivat. Lopulta he kertovat ratkaisunsa: toinen poika pääsee jatkoon. Kaikki muut on otettu mukaan Popstars-tanssikaartiin paitsi Shorty. Shorty seisoo yksin lavalla ja katsoo tuomaristoon päin. Hänen kätensä tärisevät, hän on murtuneen näköinen. Hän ei voi uskoa, että kaiken tämän jälkeen hän ei päässytkään mukaan.

Siinä vaiheessa tuomariston jäsen tulee lavalle itkien myötätunnosta ja halaa Shortya. Nuoren miehen kasvot ovat kääntyneet irvistykseen, kyyneleet valuvat pitkin postia. Shorty näyttää siltä kuin olisi juuri nähnyt äitinsä jäävän auton alle, hänen sydäntään puristaa luja koura. Tuomariston jäsen kääntää vastahakoisen Shortyn katsomoon päin ja pyytää katsojia taputtamaan. Sitten hän sanoo: "Katso Shorty, tässä on sinun aplodisi, sillä sinut on otettu mukaan tanssiryhmään".

Shorty kaatuu voimattomana lattiaan, tärisee kauttaaltaan ja itkee.

***


Millainen on uskonnollinen kokemus? Onko se sellainen, että sielu tuntuu pakahtuvan? Vai tuntuuko se siltä, että maailmankaikkeus on sisälläni, vai kenties siltä, että olen pieni piste maailmankaikkeudessa? Erottuuko uskonnollinen kokemus muista hämmästyttävistä tunnekohtauksista sillä, että se tapahtuu ympäristössä, jossa ensimmäinen selittävä tekijä on jumala?

Oli miten oli, voimakkaita tunnekokemuksia on helppo luoda kaikkensa antaneille ihmisille, kuten yllä olevasta esimerkistä näkyy. Nyt kun vertasin jo viihdeohjelmaa uskonnolliseen herätykseen, vienpä tämän vielä astetta pidemmälle ja sanon, että sama pätee yliopisto-opiskeluun. Monet opiskelijat kamppailevat tietojensa rajamailla aina vain eteenpäin, kunnes ovat niin lopussa, että pienikin kipinä voi sytyttää ja polttaa heidät tuhkaksi. Tällöin tuomaristossa onkin ohjaaja, assistentti tai läheinen, jonka huolimattomat sanat voivat satuttaa haavoittuvaista sielua enemmän kuin oli tarkoitus.

Opiskelija kaatuu maahan, tärisee ja itkee, muttei ilosta vaan pettymyksestä, yksinäisyydestä ja epätoivosta.

***


Kaksikymmentäyksi vuotta opiskelua on nyt takanapäin. Ensimmäistä kertaa elämässäni, sitten täytettyäni kuusi vuotta, kukaan ei arvioi minua säännöllisin väliajoin, en joudu pinnistelemään pärjätäkseni seuraavassa karsinnassa, enkä joudu pänttäämään uutta asiaa päähäni joka päivä vain kuullakseni joltain, että aina löytyy parannettavaa. Prosessin aikana koko sen merkitys pääsi katoamaan. Taivalsin eteenpäin sokeana pienin askelin välierästä toiseen.

Lopussa oli finaali, jota jännitin kovasti. Vihdoin se oli tullut: päivä, jota olin pelännyt monta vuotta. En ollut ikinä uskonut pääseväni tähän asti. Kaikki siihen mennessä oppimani oli kuitenkin valmistanut minua tuohon päivään. Finaalia edeltävänä iltana muutuin turraksi. Jännitys katosi. Havaittavissa oli vain lievää aaltoilua mahanpohjassa. Itse päivä meni omituisen rauhallisessa mielentilassa.

Mutta finaalipa ei ollutkaan kilpailun huipennus! Viisaamman sanojen mukaan olin suorittanut tieteen ajokortin. Se oli yhden aikakauden loppu mutta samalla odottamaton alku suurelle seikkailulle tiedemaailmassa.

Lennähdän kesäiselle nurmelle selälleni, katson pilvenhattaroita taivaanrannassa ja nauran sydämeni pohjasta.

Donnerstag, 6. Dezember 2007

Hyvää Pyhän Nikolaksen päivää

Tänään 6.12. on Pyhän Nikolauksen päivä, jota täällä Saksassa juhlitaan siten, että lapset puhdistavat saappaansa edellisenä päivänä ja vievät ne oven eteen odottamaan Pyhän Nikolauksen tuloa. Pyhä Nikolaus sitten ratsastaa aasillaan ovelle ja jättää lapsille jotain pieniä herkkuja saappaisiin. Jossain päin Saksaa tapana on jättää lautanen ikkunalaudalle.

Suomalaisille tämä päivä merkitsee yleensä myös pitkää iltaa television ääressä Linnanjuhlia katsellen. YLE lähettääkin Linnanjuhlat armollisesti myös internetitse meidän ulkosuomalaisten ja muiden äärimmäisiin keinoihin turvautuneiden tv-lupamaksua välttelevien iloksi. Mutta mitä ihmettä! YLE kertookin sivuillaan, että Windows-käyttäjiä palvellaan mielellään ja Linux-käyttäjille on jotain ilmaisia ohjelmia, joilla he voivat hyvässä lykyssä saada lähetysformaatin toiston toimimaan siihen mennessä, kun koko lähetys on jo ohi. Missä maassa se Linux oikein keksittiinkään?

Suomi on ihan hyvä maa tällaisista pienistä vioista huolimatta eikä se Saksakaan ole paskempi. Yhteinen historiamme on pitkä niin hyvässä kuin pahassa. Sitä ei moni saksalainen tiedä. Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi tarjosin tänään töissä Vihreitä kuulia.

Montag, 3. Dezember 2007

Niksi-Tutkija


Onko vuokranantajasi jättänyt kalustettuun asuntoon kaikki mahdolliset rikkinäiset vempeleet, muttei yhtään kynttilänjalkaa? Ei hätää! Niksi-Tutkija on löytänyt keinon tehdä kynttilänjalan vähäisiä luonnon resursseja tuhlaamatta kierrätysmateriaaleista.

1. Osta (lasinen) kaljapullo ja juo sisältö. Vaihtoehtoisesti voit käyttää esimerkiksi puistosta löytämääsi pulloa.

2. Osta kynttilä.

3. Vuole kynttilän alaosa sopivan kapoiseksi, jotta se mahtuu juuri ja juuri pullon suuhun.

4. Aseta kynttilä pullon suuhun.

5. Sytytä kynttilä ja ihaile.

Vapaavalintainen: Kiedo pullon ympärille alumiinifoliota koristeeksi. Esimerkiksi kinkun paistamiseen käytetty folio käy ympäristötietoiselle askartelijalle. Muista pestä ensin.



Kyllä nyt kelpaa kutsua tutut joulun alla vieraisille.

Jos kynttilänvalossa tihrustelu alkaa kyllästyttää, voi mennä puistoon opiskelemaan sauvakävelyä.

Sonntag, 2. Dezember 2007

Pitäisiköhän hankkia ajokortti?

SAPin johtoportaan jäsen, Shai Agassi, erosi tehtävistään tämän vuoden maaliskuussa, sai kimmokkeen maailman parantamiseen ja perusti lokakuussa yhtiön nimeltä Project Better place. Project Better Place pyrkii maailmanvalloitukseen sähköautobisneksellä luoden erinäisiin yksittäisiin kaupunkeihin sähköautojen akkujen vaihtopaikkoja (vrt. huoltoasema).

Agassin puhe on vakuuttava, mutta jostain syystä kaveri virnuilee välillä vakavissa kohdissa. Hän myös vertasi elektroneja öljyyn mainitsemalla, että hiilivety painaa enemmän kuin elektroni, joten miksi kuljettaa hiilivetyjä autojen tankeissa, kun voi kuljettaa elektroneja akuissa. Ei se kuitenkaan ihan näin yksinkertaista taida olla, kun ei ne pelkät elektronit siellä akuissa lillu..

Jos Agassi onnistuu tempussaan ja kyseinen projekti lähtee lentoon, voi maailma näyttää pian hyvin erilaiselta. Tuollaiseen firmaan voisi hakea töihin tai heille voisi tehdä tutkimusta omatunto täysin puhtaana, joten pidetään mielessä ja seurataan tilannetta.

T on ihan innoissaan sähköautoista ja siksi kai tuon firman jostain blogista bongasikin. Enemmän innoissaan hän tosin oli matokompostorista kesällä ennen kuin luki jostain, että matokompostit tuottavat enemmän metaania kuin biojätteen käsittely kaatopaikalla. Ei tullut matokompostia tähän taloon. (Huh!)