Onko tiede bisnestä?

All a man can betray is his conscience. -Joseph Conrad

Tieteen voi nähdä sen ulkopuolelta jonkinlaisena suurena ja kauniina järjestelmänä, joka pyrkii selvittämään luonnon perimmäisiä salaisuuksia ja siinä sivussa pelastaa maailman.

Yksittäiset tutkijat ja tutkimusryhmät eroavat kuitenkin toisistaan yhtä paljon kuin ihmisyksilöt noin yleensäkin. Materiaalitutkimus on ruohonjuuritasolla tyypillisesti melko rumaa. Monimutkaisia kokeita suoritetaan äärimmäisen kalliilla laitteilla näytteistä, joista on olemassa vain yksittäiskappaleet. Toistomittauksia ei suoriteta, koska tulos saattaisi muuttua näytteestä toiseen. Tietenkään kaikissa tutkimusryhmissä ei toimita näin.

Ei voi kuin ihmetellä miten suuri merkitys on tutkimusryhmällä nuoren tutkijan kehitykseen. Jonkun opiskelijan ohjaaja haluaa selittää virherajat pois, koska "täydellisessä mittauksessa ei ole virheitä" ja toisessa ryhmässä taas tehdään toistomittauksia eri mittalaitteilla rutiininomaisesti, jotta ollaan varmoja tuloksista.

Olen siis ollut onnekas, että olen saanut toteuttaa entisessä tutkimusryhmässäni mieltymystäni virherajoihin ja toisinaan jopa toistanut mittauksia. Näin jälkeenpäin mietittynä olisi kenties pitänyt tehdä useampia toistomittauksia, mutta omaksuin tällaisen tieteenteon tyylin ja sen minkä nuorena oppii siitä ei vanhana opikaan niin vain pois.

Ei siis ole mitään yleispätevää tieteenteon oppikirjaa, jota kaikki tietelijät noudattaisivat orjallisesti vaan toisten mielestä virheitä ei ole olemassa eivätkä he vaivaudu laskemaan virhearvoita ja toiset taas raportoivat ne hyvin tarkasti. On selvää, että virhearviot laskeva tieteentekijä julkaisee hitaammin ja laadukkaammin kuin kukasta toiseen liihoitteleva tieteen supermies, jonka julkaisu saattaa olla ensimmäinen aiheesta, mutta jonka tulokset ovat vain jotain sinne päin. Julkaisujen määrä on yksi rahoituksen kriteeri, joten supertiedemies puristaa julkaisuja ulos omasta ja muiden selkänahasta kovalla tahdilla. Vaikka supertutkija ei suoranaisesti väärentäisi tuloksia julkaisuihinsa, kiireessä monia mutkia oiotaan ja se voi johtaa tulosten tulkitsemiseen oman mielikuvan mukaisesti tai muutoin epärehelliseen toimintaan, kuten kilpailevien tutkimusryhmien julkaisujen arvioimisen tahalliseen viivästyttämiseen, mikä on tieteellisesti ja moraalisesti arveluttavaa.

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tehdä yhteistyötä yhden tällaisen superjulkaisijan kanssa. Kysyin millaisia näytteitä hän halusi mitata. Hän ehdotti, että mitataan vaikka sitä tai tätä, ei mitään väliä, kunhan käytetään tiettyä mittausmenetelmää.

Tämä ei ole se tyyli, jolla itse haluan tehdä tiedettä. En halua mitata sitä tai tätä, mitä kaapista nyt sattuu löytymään. Haluan tutkia näytteitä, joilla on jokin muukin merkitys kuin julkaisulistan kasvattaminen. Haluan olla osa sitä tiedettä, joka pelastaa maailman. Nollatutkimus ei täytä kriteereitäni.

Herra Supertutkija ei voi ymmärtää tällaista. Hän haluaa tehdä mahdollisimman paljon julkaisuja ja mainostaa aina vain omia tutkimuksiaan. Se saa minut kysymään, onko hän todella tiedemies vaiko sittenkin bisnesmies? Tiede on tiedon jakamista tasapuolisesti siten, että lopulta totuus löytyy jostain sieltä välistä, kun bisnes taasen on tiedon myymistä. Siinä, missä tiedemies pohdiskelee ja epäröi, antaa bisnesmies nopeita ja selkeitä vastauksia monimutkaisiin ongelmiin.

Yritysmaailmassa asiat esitellään itselle edullisessa valossa, joskus suorastaan valheellisesti. Se erottaa tieteen bisneksestä. Kun tieteestä tulee valheellista, se ei enää ole tiedettä.

Conradia mukaillen: All a scientist can betray is his science.

Nyt saunomaan!

Suomalaiset ovat avomielistä ja reilua porukkaa, joka saunoo porukalla ja juoksee ympäri pitäjää alasti.

Tai ainakin kuvaus sopii suomalaisiin yliopisto-opiskelijoihin. Toisin on saksalaisten laita! Osa heistä käyttää kenkiä sisälläkin. Jäykkää porukkaa.

Mutta annas olla, kun päästään saunaan. Saksan opettaja joutui muutamaan kertaan selittämään minulle, mitä tarkoitti sillä, että miehet ja naiset saunovat yhdessä. "Anteeksi, siis millä tavalla yhdessä?" Todellakin, Saksassa yleiset saunat ovat yhteissaunoja, joissa miehet ja naiset saunovat samassa saunassa esimerkiksi uimahallissa.

Perinne juontaa kuulemma jostain hippiaikakaudelta, jolloin saksalaiset halusivat olla yhtä luonnon kanssa. Yhä edelleen alastonrantoja löytää kuulemma sieltä täältä.

Suomalaisena luulin olevani sinut luonnon kanssa, mutta yhteissauna ei vaan tunnu "mun jutulta"...

Saksa — huuhaan luvattu maa

Intermedex GmbH on saksalainen sairausvakuutusasioidenhoitoyhtiö, jonka vakuutusmaksu on korkea, mutta korvaukset sitäkin kattavammat. Intermedex korvaa sataprosenttisesti muun muassa akupunktion, bioresonanssiterapian, kiropraktiikan, kranio-sakraaliterapian, refleksologian, homeopatian, kinesiologian, osteopatian, shiatsun ja muitakin "vaihtoehtoisia" hoitoja 80-prosenttisesti.

Minulla ei ole mitään hierontaa vastaan. Hieronta on rentouttavaa ja mukavaa. Hieronnan mystifioinnissakaan ei ole mitään vikaa, mutta se on silti vain hierontaa. Vaihtoehtolääkintöjen ainoa ongelma on, että ne eivät paranna tauteja ja niitä harjoittavat ihmiset, joilla on selvästi epäilyttävät päämäärät tai erittäin heikot tiedot fysiikasta ja monesta muustakin asiasta.

Yhdellä bioresonanssiterapiasivustolla kerrotaan, että bioresonanssiterapian ovat kehittäneet vuoden 2003 Nobelin lääketieteen palkinnon saaneet henkilöt. Paul Lauterbur ja Peter Mansfield saivat palkinnon magneettiresonanssikuvauksen kehittämisestä, eivät bioresonanssiterapiasta. Sivustolla on sekoitettu keskenään iloisesti ja ilmeisen tarkoituksellisesti, etten jopa sanoisi valheellisesti, bioresonanssiterapia ja lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka tunnetaan nimellä magneettiresonanssikuvaus (MRI). Koomisuuselementtinä tässä muuten vakavassa aiheessa sivulla esiintyy virke, jossa on todellista klassikkoainesta:

Prosessin aikana muodostuvat spektro-nosootti-substanssit, jotka ovat kyllästettyjä vaurioidun elimen sähkömagneettiseen aktiivisuuteen nähden vastanapaisella yliheikolla sähköisellä aktiviteetilla.

Toinen sivusto antaa aivan erilaisen selityksen bioresonanssiterapiasta ja sen toiminnasta. Se ei liitykään aivoihin kuten edellisen sivuston selitys vaan akupunktiopisteisiin. Lainaus tältä sivustolta:

Kehon tasapainoa tavoitellaan bioenergeettisellä yhdisteellä (tipalla), joka sisältää mittauksessa löydettyjen kuormittavien tekijöiden (vierasaineiden) taajuusinformaation.

Uskon pystyväni melko elävästi kuvittelemaan millaisiin ihmisiin tällaiset lauseet tehoavat. Yksi asia on melko varma: heillä ei ole maisterin tutkintoa fysiikasta.

Kuten käy ilmi Saksassa asuessa, monilla homeopatiaa ja bioresonanssiterapiaa yms. harjoittavilla ihmisillä on tohtorin tutkinto tai he ainakin mainostavat olevansa tohtoreita. Tämä oli melkoinen sokki minulle. Tohtori Kesslerin sivustolta löytyy kullan arvoinen kappale, joka kannattaa lukea ihan loppuun asti:

For instance, amalgam toxicity can be eliminated simply by using the amalgam, that is to say by using the electromagnetic wave field of that amalgam, reversing those waves 180° and reapplying those reversed waves to the body. This is done with bioresonance. The "antipode" wave eliminates the positive spectrum of the amalgam mixture. No analysis of the mixture is needed. All components will produce waves and these waves are reversed and thus they erase the positive waves. Since in quantum physics the waves of the substance are the main subject, the substance (amalgam) loses its "grip" on the body and is eliminated. This phenomenon, i.e., using the waves of substances, toxins and so on, for therapy, by reapplying the same waves but after reversing them, is the main and most important idea for healing in quantum medicine.

Jos nyt yhtään mitään olen tajunnut kvanttimekaniikasta, on pakko sanoa, että edellisessä kappaleessa ei ollut kertakaikkiaan minkäänlaista järjen hiventä. Jollain kierolla tavalla vähän hymyilyttää se, että joku hankkii elantonsa tuollaista paskaa ihmisille suoltamalla.

Saksalainen työkaveri sanoi, että Saksan terveydenhuoltojärjestelmä on katastrofi. Hänen mukaansa sitä ei auta se, että rikkaan tohtorin pojasta tulee helposti tohtori pelkän rahan voimalla. Mene ja tiedä, mutta onneksi vakuutus korvaa.

Mikrotrendejä

En yleensä haksahda mainoksien tuotteisiin, mutta Googlen kohdennetut mainokset ovat loistava keksintö. Gmailin sivupalkki mainostaa minulle www.suomikauppa.fi-sivustoa. Gmail siis hoksaa, että kirjoittelen ulkomailta posteja käyttäen suomea asetuksena ja päättelee, että ehkä kaipaan suomalaista glögiä tai Nanson t-paitoja?

Miksi edes mainostaa jollain muulla tavoin kuin kohdentamalla juuri jokaiselle henkilölle erikseen mainokset? Television automainokset ovat hukkaan heitettyä aikaa autofirmoille minun kohdallani, koska en aio ostaa autoa. Tällaiselle wannabe-ekoihmiselle tulisi automainoksen sijaan lähettää vaikkapa mainos tuulisähköstä. En näkisi siinä edes mitään ärsyttävää, päinvastoin! Haluaisin nähdä mainoksia, joiden tuotteet kiinnostavat minua. Toisaalta, mainokset eivät ole nykyään kovin informatiivisia. Mark Penn kirjoittaa kirjassaan Microtrends, että nykyiset (vaali)mainokset olettavat katsojan tekevän valintansa USAssa täysin mainoksessa esille tuotujen mielikuvien ansiosta, vaikka todellisuudessa ihmiset nimenomaan kaipaisivat tietoa tuotteen todellisista ominaisuuksista.

Googlen kohdennetut mainokset ovat askel toiseen suuntaan. Sen sijaan, että Googlen mainos yrittäisi saada (kuvainnollisesti puhuen) demokraatin äänestämään republikaania, koska tällä on kivempi tukka, se kohdentuukin ihmiselle, jolla onkin jo alunperin republikaanin arvot. Kysymys onkin siitä, ketä republikaania kohde haluaa äänestää ja silloin ruutuun pulpahtanut muutaman republikaanin mainos ei nostakaan ärsytyksen punaa poskille.

Siitä tulikin mieleeni, että tekee ihan hirveästi mieli puolukkasosetta. Varsinkin, kun teimme kaalikääryleitä. Nyt on kaalisesonki, joten olemme sitä syöneet melko paljon. Kaikkia pakastealtaita ei toki olla vielä koluttu, joten ehkä puolukoita tai mustikoita jostain löytyy. Saattavat olla silti melko hintavia. Tuoreet marjat maksoivat kesällä mansikoita. Äh. Kuvainnollisesti siis. Oli miten oli, ei taida suomikaupasta olla apua tähän ongelmaan.

Paranormaalit ilmiöt

Katselinpa Pro7:ltä The Next Uri Geller -ohjelmaa, joka on juuri sitä mitä nimestä voisi kuvitella eli jonkinlainen telepatiataikurikilpailu, jossa televisioyleisö ja itse Uri Geller valitsevat jatkoon psyykikkoehdokkaita. Muutama kello ja dvd-soitin parannettiin television välityksellä ohjelman aikana ja niin edelleen. No, joka tapauksessa, heput esittelivät telepaattisia kykyjään. Ei siinä mitään, mutta sen jälkeen meinasi mennä maito väärään kurkkuun. Yleisöstä haastateltiin yhden esityksen jälkeen jotain vanhaa herraa, joka esiteltiin plasmafysiikan tutkijana, professorina tai ties minä ja hänen CV:nsä taidettiin siinä luetella kaiken muun ohessa. Odotin, että tämä herra kommentoi, että niin, olihan se hauska esitys, mutta taikureiden temppuja. Mitä vielä! Ukko kertoikin, että hän on tutkinut telepaattisia ilmiöitä ja havainnut, että se on totisinta totta. Haastattelija vielä varmisteli, että mistä te tiedätte ja mies siihen, että kaikki muut vuorovaikutusmekanismit, kuten sähkömagnetismi ja vastaavat, oli tutkimuksessa suljettu pois, joten jäljelle jäi telepatia.

Että tämmöstä ne fyysikot tutkii. Oikeen asiantuntija saatu paikalle.

Toivottavasti oli edes feikki.

Riskinhallinta ja ilmastonmuutos

Muistan, että katsoimme kerran TED-videon, jossa joku ekonomi tai vastaava todisteli kuinka paljon parempi olisi käyttää samat rahat AIDSin parantamiseen ja kehitysmaiden ihmisten auttamiseen ilmastonmuutoksen torjumisen sijaan. Ei vakuuttanut.

Luonnontieteiden opettaja sanoo sen parhaiten: http://www.youtube.com/watch?v=mF_anaVcCXg
Katso myös:
http://www.youtube.com/watch?v=2oCYW4ScUnw

Olisivatpa kaikki luonnontieteiden opettajat noin innokkaita!

Kiitos linkistä T:lle.

SSDSDSSWEMUGABRTLAD

Televisio ja internet ovat ulkomailla asuvan kielitaidottoman ihmisen parhaat ystävät. Otsikon kirjainsyherrys on itse asiassa yhden suositun saksalaisen kykyjenetsintäohjelman nimi. Se on lyhenne sanoista „Stefan sucht den Superstar, der singen soll was er möchte und gerne auch bei RTL auftreten darf“, jotka suomentuvat suunnilleen näin: Stefan etsii Superstaria, joka saa laulaa mitä haluaa ja joka saa myös esiintyä RTL:llä. Legendan mukaan joku heppu halusi lopettaa RTL:n kykyjenetsintäohjelman kesken ja Stefan Raab kutsui hänet esiintymään omaan ohjelmaansa TV totaliin. RTL hermostui tästä ja vetosi siihen, että tämä henkilö oli allekirjoittanut jotain sopimuksia, joiden mukaan hän ei voi esiintyä muissa ohjelmissa. Siksi TV totalin kykyjenetsintäohjelmaan tuli tuo pääte "saa esiintyä RTL:llä".

Stefan Raab on show-juontaja ja muusikko, jota toiset vihaavat ja toiset rakastavat hänen Andy Kaufman -tyyppisten tempaustensa takia. SSDSDSSWEMUGABRTLAD on kuitenkin hyvin varteenotettava ohjelma ja siihen osallistuvat kilpailijat ovat kovatasoisia. Kilpailun finaali on 10. tammikuuta ja koko kilpailun aikana tuomaristo on vain kannustanut ja kehunut kilpailijoita toisin kuin monissa muissa vastaavissa ohjelmissa. Sitä on siis ilo katsoa. Toivottavasti sveitsiläinen Stefanie voittaa.

Kotomaassa käyminen herätti ristiriitaisia tunteita. Nyt Hampuri tuntuu taas ulkomailta ja se oppimani vähäinen saksankielen kielioppikin on pyyhkiytynyt muistista. Ahdistavaa, kun ei osaa kieltä ja toisaalta ei jaksaisi opiskella töiden jälkeen.