Muurahaisia

Muutama päivä sitten huomasimme muurahaisia kipittämässä milloin missäkin päin kämppää. Tänään illalla T tuli kotiin ja löysi kuhisevan muurahaispolun, joka johti parvekkeelta keittiöön jääkaapin alle. Kehoituksestani hän imuroi muurahaiset imurilla, mutta niitä tulee koko ajan lisää jostain. Kävelevät keittiön pöydällä ja jopa seinillä!

Hjälp!

Onneksi äiti ja isi tulevat lauantaina kylään. Heillä on varmaan joku hyvä muurahaistenkarkoitusjippo. Se imuroiminen ei välttämättä ollut mikään mestariajatus.

Tytöt Hampurissa

Hampurilaiset laittavat Pääsiäiseksi pensaisiin maalattuja kananmunia tai vastaavia koristukseksi. Ihan hauskan näköistä.

Mutta mikä hauskinta: Tytöt tulivat Pääsiäiseksi kylään! Kävimme shoppailemassa ja katselemassa Hampurin "nähtävyyksiä".


Kuvassa shoppausköörin ensimmäisenä päivänä ostamat kengät ja laukut (Spitalerstraßen Deichmannilta keskustasta). Hintojen alhaisuus sai aikaan hallitsematonta ostamista.



Blankeneser Bahnhofstraßea taivaltamassa. Matkailuvinkki: Maisemien ihailuun sopiva reitti oli mennä ensin bussilla 22 Blankeneseen ja kävellä sieltä rantaan Blankenserer Bahnhofstraßen suloisia taloja ja puoteja ihaillen. Elben rantaa pitkin voipi sitten kävellä niin pitkälle Altonaan päin kuin vain jaksaa ja juoda vaikkapa rommilla terästetyt Glühweinit matkan varrella lämmikkeeksi, jos on kylmä päivä. Hampurilaiset tykkäävät viettää aurinkoiset päivät Elben rannalla, joten ruuhkaakin voi syntyä.

(Kuvat ottanut: E)

Yleistä jorinaa

Mittausmatkojen jälkeen on aina noin viikon melko nuutunut olo. Tällä viikolla olenkin töissä tehnyt joka päivä vain yhden isomman homman aamulla ja loppupäivän olen selaillut webbiä. Pyrin löytämään tutkimusaiheen, jota oikeasti haluaisin tutkia. Oman alan lehtien uusimpien numeroiden lueskelu tuotti myös monta "ahaa"-elämystä. Eilen muun muassa huomasin, että alakerrassamme asuva ukrainalainen kaveri oli julkaissut artikkelin samassa lehdessä, missä oli muitakin mielenkiintoisia artikkeleita. Enpä olisi tullut lukeneeksi mitään niistä, jos olisin vain hakenut artikkeleita hakukoneilla. Luova joutilaisuus on tärkeää.

Webbiä selaillessa etsin tietoa "environmental nanoparticles"-hakusanoilla löysin myös physorg.com-sivuston, jossa on jänniä uutisia muun muassa fysiikan ja lääketieteen alalta.

Valitettavasti käyttämäni tutkimusmenetelmä ei sovellu juuri minkään mielenkiintoisen asian tutkimiseen. (Pitäisiköhän romuttaa koko laite?) Muutama kuukausi sitten lähetin jo postia jollekin akkufirmalle, Vartalle muistaakseni, että tässäpä teille oiva tutkimusyhteistyökumppani, mutta eivät viitsineet edes vastata. Unelmani maailman pelastamisesta tutkimuksen keinoin murenee.. Onneksi sentään 2 x S ja E tulevat huomenna Suomesta kylään koko pääsiäiseksi!

Ryhmäämme on tullut eräs tansanialainen fysiikan opiskelija muutamaksi viikoksi käymään ja tänään ruokalassa keskustelimme sitten erään brasilialaisen hauskan sedän kanssa siitä, kuinka köyhien maiden fysiikan tutkimus ei voi keskittyä neutriinoihin vaan maalle oikeasti tärkeisiin asioihin. Siitä juolahti mieleemme, että pitäisi varmaan matkustaa Tansaniaan tai johonkin vastaavaan köyhempään maahan ja pitää jonkinlainen luentosarja fysiikan alalta. Köyhillä mailla ei ole varaa kutsua luennoitsijoita ulkomailta. Kehitysapu keskittyy niihin käymälöihin ja vastaaviin, mutta minkälainen maa se sellainen on, jossa ei ole kunnollista yliopistoa? Silloin fiksut karkaavat ulkomaille eivätkä välttämättä palaa takaisin jakamaan tietojaan. Opettajat valmistuvat yliopistoista Suomessakin, mikseivät siis Tansaniassa. Yksi Tansanian vakavimmista ongelmista on muiden kehitysmaisen tapaan hallitsematon väestönkasvu, joka saadaan taittumaan vain, jos väestö on tarpeeksi koulutettua ja eläkejärjestelmä on toimiva. Siihen ei välttämättä mene kovin kauan. Ei tarvitse kuin muistella pari sukupolvea taakse päin tyypillisiä suomalaisia perhekokoja ja verrata nykyiseen.

Viime aikoina olen lukenut Jared Diamondin Collapse-kirjaa melko pitkälle, joten siitä varmaankin johtuu tämä negatiivinen yleisasenne tulevaisuuteen. Kunhan saan sen loppuun ja aloitan seuraavan kirjan mahdollisesti aiheesta "mitä tapahtuu kun vesi loppuu", niin eiköhän nämä kirjoituksetkin taas piristy! Sitä odotellessa, ciao!

Sen täytyy olla totta

Mahtaa olla tosi kyseessä, kun uskovainen tv-kanava tekee kattavia uutiskatsauksia ilmastonmuutoksesta ja kannustaa kasvissyöntiin. Yhden uutisen mukaan Britannian hallitus on kieltänyt vesipullojen tarjoilemisen hallituksen kokouksissa. Hyvä, että joku näyttää esimerkkiä. En voi käsittää tätä saksalaisten tapaa juoda jatkuvasti pullotettua vettä. Itse asiassa löysin tuon tv-kanavan sivut, kun etsin tietoa ikiroudasta vapautuvasta metaanista. Saksalaiselta Phoenix-kanavalta tuli mielenkiintoinen dokumentti Siperiasta. Siinä kaksi venäläistä ukkoa demonstroivat kuinka ikirouta sulaessaan leimahtaa liekkeihin, kun sieltä vapautuu metaania. On se aika hurjan näköistä.

Loppuun vielä linkki Fraser Instituutin kirjaseen: Understanding Climate Change.

Aikamme monumentti

Pahoittelen lyhyttä hiljaisuutta postauksissa. Vietin mielenkiintoisen viikon yhteiseurooppalaisella synkrotronisäteilylähteellä yötöissä. Mittausasemalla vietetyn viimeisen yön jälkeen matkasin eilen kotiin. Lentokenttäbussi jumitti keskellä Hampurin lentokenttää, joten sain ajatuksen, jonka yritän seuraavassa pukea sanoiksi.

* * *
Ihmiskunnan historia on täynnä uskomattomia taidonnäytteitä aina Pääsiäissaaren patsaista ja Egyptin pyramideista Keski-Euroopan ylväisiin goottilaisiin katedraaleihin. Nämä menneen maailman monumentit edustavat sen ajan huipputeknologian saavutuksia ja me pidämme niitä arvossa niiden vaatiman taidon tähden.

Miksi menneen maailman ihmiset sitten ovat rakentaneet näitä jättimäisiä monumentteja? Monilla monumenteilla on ollut uskonnollinen merkitys ja jumalalle tai jumalille on haluttu rakentaa vain suurinta ja kauneinta. Mitä muita vaikuttimia heillä on voinut olla? Monumentin suuruudella pyritään tietenkin häikäisemään muut vastaavat monumentit. Se, joka rakennuttaa suurimman monumentin, on kaikista eniten kunnioitusta herättävin henkilö. Me haluamme, että meidät muistetaan. Ja totta tosiaan, nuo Pääsiäissaaren patsaat olivatkin lähes kaikki mitä kyseisestä kansasta jäi jäljelle tuolle kaukaiselle, puuttomalle saarelle. Muutoin he olisivat vain yksi kadonnut kansa muiden joukossa.

Myös fysiikan tutkimukselle leimallista on aina vain hienompien ja isompien laitteiden rakentaminen. Nykyaikana erilaiset hiukkaskiihdyttimet ja röntgenvapaaelektronilaserit, kuten XFEL, edustavat meidän aikamme huipputeknologiaa. Kyse ei ole siitä mitä esimerkiksi XFELillä voidaan tulevaisuudessa tehdä vaan sen rakentamisen tuottamasta kunniasta. Suuren monumentin pystyttäminen on kunniakasta. Pääsiäissaaren patsaiden tekijöilleen antaman kunnian tavoin XFEL tulee olemaan iso merkintä muutaman herran ansioluettelossa ja ylpeyden aihe Hampurille.

On ihmisluonteelle ominaista pyrkiä aina vain uskomattomampiin suorituksiin. Nykyisessä globaalissa yhteiskunnassamme se tapahtuu urheilun, tieteen, taiteen, talouden, ja tekniikan keinoin. Tavoitteena on aina voittaa muut, olla suositumpi kuin muut. Kuuhunkin mentiin vain, jotta oltaisiin oltu siellä ensimmäisinä.

Uskonnollisten monumenttien aika on ohi. Kuitenkin samalla tavoin — aivan kuten asukkaat Pääsiäissaarella — me rakennamme monumentteja niille asioille, jotka meidän yhteiskunnassamme saavat aikaan ihailua muissa: korkeampia pilvenpiirtäjiä, jättimäisiä risteilyaluksia, suurempia lentokoneita, isompia hiukkaskiihdyttimiä.

Fyysikkojen kevätretki Berliiniin

Tulipahan käväistyä Berliinissä viime viikolla Saksan fyysikkoseuran (Deutsche Physikalische Gesellschaft) 72. kevätkokouksessa. Osanottajia oli noin 5000, kokouspaikka oli Berliinin tekninen yliopisto ja kokous kesti maanantaista perjantaihin. Abstraktikirjan puhelinluettelomainen koko kuvassa puhukoon puolestaan.

Majoituimme melko mukavasti keskustassa hyvin edullisessa Apartmenthaus am Potsdamer Platz -hostellissa, jonka meille ja muutamalle koululuokalle järjestämä aamiainen oli oikein maittava. Ainoa huono puoli paikassa oli se, että se oli melko kaukana S-Bahn ja U-Bahn asemista, joten jouduimme matkustamaan pari pysäkinväliä bussilla. Muuten oikein hyvä.

Itse konferenssi oli tietenkin niin iso, ettei ihan kaikkea ehtinyt käydä kuuntelemassa. Yleistajuisista luennoista kävin kuuntelemassa vain kaksi. Ensimmäinen oli James Hudspethin "How hearing happens", jossa kerrottiin miten ne karvat siellä korvassa vahvistavat kuultua signaalia. Omituisin tieto, minkä siinä puheessa vastaanotin oli, että itse asiassa korvat myös lähettävät ääntä hiljaisuudessa ihan niin kuin elektroniset vahvistimet joskus alkavat "kiertää". Omituinen juttu!

Toinen mielenkiintoinen yleisöluento oli Hartmut Graßlin "Die Debatte um den Klimawandel – Wissenschaftliche Fakten und Handlungsnotwendigkeiten" (der Klimawandel = ilmastonmuutos). Graßl on toiminut muun muassa Max-Planck Institut für Meteorologien johtajana Hampurissa. Hän kertoi kuinka vuonna 1987 hän ja muutama muu olivat kirjoittaneet lehtisen ihmisten aiheuttaman globaalin ilmastonmuutoksen vaaroista. Saksan fysikaalinen seura ja Saksan meteorologinen seura aikoivat julkaista lehtisen. Poliitikot ottivat kirjoittajat puhutteluun ja meinasivat estää lehtisen julkaisemisen, mutta myöhemmin se julkaistiin silti. Puheen anti oli kuitenkin aika vähäinen, jos tuntee edes joitain perusasioita ilmastonmuutoksesta. Muistiinpanoihin kirjoitin vain "tammien kasvunopeus on kaksinkertaistunut viimeisten 40 - 50 vuoden aikana Saksassa" ja "merenpinta nousee 3 mm vuodessa tällä hetkellä".

Berliinin tekninen yliopisto oli ihan ok konferenssipaikka, joskin päärakennuksen on suunnitellut joku arkkitehti, joka on selvästi ottanut vaikutteita Helsingin Merihaasta ja Pasilasta. (Ohessa kuva ulkoa ja sisältä.) Ruokalarakennus sen sijaan oli uusi ja hieno. Saksalaisissa yliopistoissa käydään syömässä Mensassa, joka siis tarkoittaa ruokalaa eikä sitä äö-ryhmittymää.

Tällainen suuri kokous on hyvä tapa saada selville, mitä maassa tällä hetkellä tutkitaan. Suurimman osan viikosta istuin kemian laitoksen tiloissa kuuntelemassa luentoja polymeereistä. Esimerkkinä nanokokoluokan kultajohdot, joita voidaan valmistaa blokkikopolymeerien avulla. Blokkikopolymeerit ovat yhteen liitettyjä polymeeriketjuja, jotka eivät sekoitu. Koska blokkikopolymeerin eri osat eivät sekoitu, ne pyrkivät eroon toisistaan ja muodostavat esimerkiksi sylinterirakenteita. Kun tällaiseen systeemiin diffuntoituu kulta-atomeita, ne kerääntyvät vain toiseen polymeeriin ja tällä tavoin saadaan siis periaatteessa nanojohtoja kullasta. Näin siis teoriassa, mutta käytännössä tuskin kuulemme asiasta enää tämän jälkeen.

Mielenkiintoista oli myös, että jotkut olivat kehittäneet lyijytitaanioksidikeraamia polymeerin sekaan sekoittamalla sensoreita, joilla voidaan mitata lämpötilaa tai painetta. Tutkijoiden erkaantumisen todellisuudesta kertonee se, että he tosiaan haluavat kehittää iholle laitettavia sensoreita, jotka sisältävät lyijyä. En voi kuin kuvitella ongelmajätetarran laitteen kylkeen. Varmaan hyvä markkinointikikka.

Ylipäätään ihmiset tutkivat liian monimutkaisia nanomateriaaleja. Eräs professori Helsingin yliopiston kemian laitokselta piti kerran esitelmän, jossa mainitsi, että ennen vanhaan tietokoneet sisälsivät vain muutamaa alkuainetta, mutta uusimmissa malleissa niitä on jopa viitisen kymmentä. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta mitäs sitten tehdään, kun kone pitää romuttaa? Kaikkien pitäisi jo materiaaleja tutkiessaan miettiä kannattaako tutkia ainetta, jota ei voi laittaa suoraan roskiin.

Saksan fyysikkoseuran kevätkokous on yli kymmenen kertaa suomalaista vastaavaa isompi ja isoin Euroopassa. Näkemäni perusteella materiaalitutkimus on molemmissa maissa samantyyppistä. Harvemmin tosin Suomen fyysikkoseuran kokouksissa juhlitaan nobelisteja. Tällä kertaa Saksan fyysikkoseuran kokouksessa tehtiin historiaa, kun pidettiin juhlaseremonia edellisvuonna kemian ja fysiikan Nobel-palkinnot saaneiden saksalaisten herrojen Gerhard Ertl ja Peter Grünbergin kunniaksi.

Aiheeseen liittyykin hyvin kemian laitoksen luentosalin koristukset. Löytyyhän sieltä yksi suomalainenkin..


[Edit: 3.3.2008 klo 23:30 Kielenhuoltoa]