Työ, haastattelu, elämä

Kävin äskettäin päivämatkalla naapurimaassa. Minut oli kutsuttu lyhyellä aikataululla työhaastatteluun. En ollut järin innoissani kyseisestä työstä, mutta jotenkinhan sitä on juusto tienattava leipänsä päälle, joten päätin kokeilla. Olihan kyseessä myös vakituinen paikka.

Vierailu lähti heti kättelyssä kummallisille urille, kun minut ystävällisesti vastaanottanut kollega innostuneena hihkaisi: "Niin itse asiassa, jos aikaa jää, niin olisi tosi kiva kuulla niistä TED-jutuista, mitä olet kääntänyt." Mietin hetken aikaa, että niinpä juu, taisin tosiaan mainita CV:ssä, että yksi harrastuksistani on kääntää TED-videoita. Se ei kuitenkaan liity mitenkään työhöni sinänsä. Halusin sillä lähinnä painottaa osaamistani ulkomaankielissä. Naureskelin siis iloisesti ja kerroin vähän käännöstyöstäni.

Itse haastattelu esitelmäni kera kesti vaivaisen tunnin ja sen päätteeksi tämä samainen kollega kahden muun haastattelijan läsnäollessa otti taas esille tämän TED-jutun ja ihmetteli ääneen, että kas kun en näyttänyt videota vaan pidin esitelmän. "Jos nyt olisi aikaa jutella vielä niistä videoistakin? Minusta se on niin hieno ajatus!" Vaivaantunut tunnelma laskeutui kirjastoon, joka toimi haastatteluhuoneena. Onhan se silti hienoa, että ihminen on innoissaan. Loppujen lopuksi, en kuitenkaan tullut valituksi. Se ei ollut yllätys, sillä kyseessä oli vakituinen paikka ja hommaa nykyään tekevällä henkilöllä sattumoisin oli määräaikainen sopimus, joka oli juuri umpeutumassa. Pohjoismaissa laki kaiketi vaatii vakituisten virkojen ilmoittamisen julkiseen hakuun. Kyseessä on tietenkin vain näennäinen haku, koska paikkaan on jo sopiva hakija tiedossa. Mutta ei hätiä mitiä. Säästyinpähän orjatyöltä vaihteeksi. Kyllä viisi vuotta tällaista työtä alkaa jo kohta riittääkin.

Ja sitten päästäänkin siihen mielenkiintoiseen seikkaan, että TED-puheet eivät enää kosketa minua niin kuin ennen. Niiden viehätys perustui alussa siihen, että a) kukaan Suomessa ei tuntunut tietävän niistä mitään, b) en ollut koskaan nähnyt niin hyvin pidettyjä esityksiä ja että c) psykologia ja sosiologia vaan on niin nastaa. Nykyään valitessani puheita käännettäväksi suomen kielelle koen suuria vaikeuksia löytää puhetta, joka olisi mielestäni edes vähän mielenkiintoinen. Olen huomannut, että myös kommenttipalstan kommentit alkavat olla kriittisempiä. Ihmiset vaativat jo parempaa. Viisi vuotta on pitkä aika. Ihmisten vaatimukset kasvavat ja toisaalta, formaatti alkaa väljähtyä. Puhujissa alkaa olla yhä enemmän tyhjänpuhujia, joilla ei ole mitään oikeaa, loppuun asti mietittyä sanottavaa.

Ehkä joudun siis etsimään itselleni jonkin uuden kehittävän ja yleishyödyllisen harrastuksen piakkoin. Wikipediaa on jo kokeiltu, ja se oli kivaa, mutta aikansa kutakin. Ehdotuksia otetaan vastaan.