Games games games

Edellisenä viikonloppuna olin Suomessa serkun kivoissa ylioppilasjuhlissa Oulunsalossa. Vanhempien ja sukulaisten näkeminen oli mukavaa ja rentouttavaa. Helsingissä näin lisäksi kamuja, Fysiikan laitoksen, isän kasvimaan ja vanhempien sohvan, joten kaikki elämän tärkeät ihmiset ja paikat tuli koluttua muutaman päivän reissun aikana. Kotimatka tiistaina lentokoneella oli yllätyksellinen. Lento Helsingistä Hampuriin kestää yleensä noin kaksi tuntia, mutta tämänkertaisella lennolla jouduimme sään armoille emmekä voineet laskeutua myrskyiseen Hampuriin, joten kaarsimme Kööpenhaminaan. Kööpenhaminassa laskeuduimme ja odotimme kentällä koneessa ilman ruokaa ja juomaa pari tuntia ennen kuin pääsimme lähtemään takaisin Hampuriin päin. Näin matka-ajaksi tuli siis noin kuusi tuntia. Sain jonkinlaisen flunssan siinä maanantain kieppeillä, joten matka oli sitäkin antoisampi. Täytyy tosin kehua stuerttia ja lentoemäntää, jotka olivat todella mukavia vaikeista olosuhteista huolimatta.

Kirjoittelen myöhemmin lisää kuvien kera matkasta, jos jaksan tai muistan. Nyt tekniset ongelmat vaikeuttavat laiskanpulskeaa bloggailuani.

Eilen pelasimme taas tutulla nelikolla meidän kämpillä valtavan siivousurakan jälkeen puolalais-saksalaisen parin M&S:n hankkimia uusia lautapelejä. Aloitimme päivällä kevyellä korttipelillä Bohnanzalla, joka yksinkertaisuudessaan on helppo oppia ja leppoisa pelata. Sitten paistoimme lättyjä ja söimme ne tuoreiden mansikoiden ja vaniljajäätelön kera. Jatkoimme monimutkaiselta vaikuttavalta ja nopeatempoisella Space dealerilla, joka on täsmälleen 30 minuuttia kestävä peli, joka ei pohjaudu lautapeleille tyypilliseen vuoropohjaiseen pelaamiseen vaan jokainen tekee liikkeensä itsenäisesti omalla ajallaan. Liikkeiden nopeuden määrää henkilökohtainen tiimalasi. Pelistä tulee melko tiivistahtinen ja vuoropohjaisuuden puuttuessa ei juuri ehdi katsella mitä muut tekevät. Peli osoittautui todella hauskaksi.

Viimeinen peli oli Himalaya, jonka säännöt jouduimme opettelemaan, koska kukaan ei ollut pelannut sitä kunnolla aiemmin. Ihan mukava sekin oli ja varmaan olisi ollut hauskempi, jos kello ei olisi ollut jo puoli yksi pelin vihdoin loputtua. Siinä vaiheessa T jo ilmoittikin tuntevansa jonkinlaisen flunssan iskevän häneen juuri näin työmatkan kynnyksellä, joten siihen olikin hyvä lopettaa.