Maailman suurin dieselkäyttöinen sukellusvene U-434

Ydinsukellusveneet voivat olla Tango-luokan U-434-sukellusvenettä suurempia, mutta 1976 rakennettu U-434 onkin dieselkäyttöinen. Laiva palveli kaksikymmentäkuusi vuotta Neuvostoliiton vakoilulaivana aina huhtikuuhun 2002 asti. Tarpeettomaksi tultuaan se myytiin ja joku liikemies osti sen miljoonalla dollarilla. Nykyään sukellusvene toimii museolaivana ja sitä voi ihailla Hampurissa kanavanlaitaan ankkuroituna keskellä teollisuusaluetta.


Neuvostoliiton 90,16 metriä pitkä ylpeys seilasi palvelusaikanaan Kuubaan asti ja hiiviskeli myös New Yorkin edustalla. Kapea osa sukellusveneen yläosassa täyttyy sukelluksen aikana vedellä.


Sukellusvene on edelleen toimintakunnossa moottoreiden osalta. Täydellä miehistöllä se pystyi aikoinaan pysymään sukelluksissa kolme ja puoli päivää, minkä jälkeen happivarastot oli täydennettävä. Koska sukellusveneessä on melko ahdasta, piti siellä palvelleiden miesten painaa enintään 50 kiloa ja olla melko lyhyitä. Edes lyhyille miehille sukellusvenepesti ei taitanut olla suurta herkkua, mutta onneksi neuvostoarmeijan leivissä tarvitsi olla sukellusvenepalvelukseen astuvien vain yksi ja puoli vuotta, kun normaali palvelusaika oli kolme vuotta. Työskentely sukellusveneessä saattoi olla ja varmasti olikin joillekin psykologisesti ahdistavaa. Vallan riskitöntä sukellusveneellä ajelu ei toki ole. U-434:n maksimisukellussyvyys on 400 metriä ja bootin rusentumissyvyys 600 metriä. Yli 80 metrin syvyydessä tapahtuneessa haverissa koko miehistö kuolee. Hieman ylempänä voi vielä koettaa pelastautua hätäkapselilla.

Komentokannelle pääsee vain opastetun kierroksen aikana turvallisuussyistä, joten liityimme isäni kanssa tietenkin joukkoon (8 euroa lippu plus 3 euroa opastus sekä kuvauslupa 1 euro tekee yhteensä 12 euroa per lärvi). Komentosillalta oli viety pois yhtä sun toista vempelettä aluksen demilitarisoinnin eli aseiden poiston aikana, mutta kapteenin penkki ja perämiehen (vai mitä siellä sukellusaluksessa onkaan nämä pääjehut?) penkki olivat saaneet jäädä.


Miltä tuntuisi ohjata sukellusvenettä tällaiselta penkiltä kolme kuukautta yhteen jaksoon? Periskooppia käyttääkseen piti kiivetä ylemmälle tasolle.


Kapteenin käskystä alakertaan voitiin ilmoittaa äänimerkillä ja valoilla kahvaa vääntämällä, että mihin suuntaan nyt haluttaisiin mennä. Onneksi kaikki näyttivät "Stop"-asentoa vierailun aikana..


Vai latailisiko mieluummin torpedoita? U-434 kantoi 24 torpedoa ja siinä oli kuusi torpedoputkea, joista kuvassa muutama näkyvissä. Heput ottavat rennosti, kun ei ole torpedoja, joita ladata.

Kapteenillahan asiat olivat hyvin. Hänellä oli sentään oma vessa ja suihku. Muut 83 miehistön jäsentä joutuivat jakamaan keskenään sukellusveneen kaksi vessaa.


Mukavasti sisustettu neuvostoliittolaisen sukellusveneen vessa. Mikäpä on ollessa, kun 12 tunnin työvuoron jälkeen neljäkymmentäasteisessa sukellusveneessä pääsee virkistäytymään vessaan.



Joku edellä kävellyt kaveri menee ilmalukosta.

Sukellusvene sijaitsee tuskastuttavan pitkän kävelymatkan päässä keskustasta. Osa sightseeing-busseista pysähtyy siellä, joten kahdella ja puolella eurolla pääsee päärautatieasemalle, jos ei jaksa kävellä. Opastus oli vain saksaksi, siksi osa tässä jutussa annetuista tiedoista saattaa olla vähän epätarkkoja.

Lisätietoja www.U-434.de.