Kreikan meri, meri Kreikan, Kreikan meri, meri Kreikan, ...

Meressä on suolaa. Vuoressa on suolaa. Meressä on natriumkloridia ja jonkin verran kaliumkloridia. Vuoressa voi löytää puhtaita natriumkloridiesiintymiä. Natriumia ja kaliumia on suunnilleen yhtä paljon maan kuoressa, vaikka maapallolla kokonaisuudessaan on yli kymmenen kertaa enemmän natriumia kuin kaliumia. Miksi saman valenssisiset ionit käyttäytyvät niin eri tavoin?

Opin vastauksen eilen kolloidifysiikan kirjasta. Tai ehkä se on vain osatotuus. Savimineraalien eli alumiinisilikaattien rakenne muistuttaa pinottuja laattoja. Noiden laattojen väliin tunkee natrium ja kalium, jotka neutraloivat laattojen varauksen. Kun mineraali joutuu suolapitoisen veden kanssa kosketuksiin, se luovuttaa helposti natriumioninsa ja ottaa tilalle kaliuminioneja. Ionin vaihto tapahtuu, koska natrium tykkää enemmän vedestä. Se hydratoituu helpommin. Kalium sitoutuu savimineraaleihin ja jäljelle jäänyt natriumkloridi voi vapaasti kiteytyä kuivuessaan vuorisuolaksi tai valua jokien mukana mereen.

On mielenkiintoista, että myös ihmiskehossa on enemmän kaliumia kuin natriumia. Ihminenkin siis suosii ioninvaihtoa.

Muurahaisia

Muutama päivä sitten huomasimme muurahaisia kipittämässä milloin missäkin päin kämppää. Tänään illalla T tuli kotiin ja löysi kuhisevan muurahaispolun, joka johti parvekkeelta keittiöön jääkaapin alle. Kehoituksestani hän imuroi muurahaiset imurilla, mutta niitä tulee koko ajan lisää jostain. Kävelevät keittiön pöydällä ja jopa seinillä!

Hjälp!

Onneksi äiti ja isi tulevat lauantaina kylään. Heillä on varmaan joku hyvä muurahaistenkarkoitusjippo. Se imuroiminen ei välttämättä ollut mikään mestariajatus.