Kävi sillä tavalla, että lauantaiaamupäivästä, kai, T ehdotti minulle mielenkiintoisen Miro-video-ohjelman lataamista ja kokeilua. Latasin ohjelman ja luin ensitöikseni, että he kaipaavat käännösapua. Niinpä rekisteröin itseni Launchpadiin, joka on jonkinlainen foorumi erilaisten avoimen lähdekoodin ohjelmien kehittämiseen. Sen jälkeisestä ajasta ja lauantaista en muista paljonkaan, koska innostuin kääntämään ties mitä ohjelmia. Lopulta palasin katsomaan myös miltä se itse Miro näyttää. Se olikin hyödyllinen ohjelma ja Mac OS X:ssä ainakin loistavasti toimiva. Muun muassa Monty Python -sketsejä ja TED-puheita pystyi sieltä lataamaan. Latauksen voi asettaa tapahtumaan automaattisesti siten, että kanavalle tulevat uudet videot ladataan automaattisesti koneelle koneen ollessa käynnissä ja videot voi katsoa myös silloin, kun kone ei ole kytkettynä internettiin.
Käännettyäni Miroa koko illan löysin nukkumaanmenoajan jälkeen Launchpadistä molekyylien rakentamiseen ja visualisointiin tarkoitetun ohjelman nimeltä Avogadro, joka on aivan mahtava, joskin kaatui aika helposti. Käännettyäni sunnuntaiaamuna ja brunssin jälkeen iltapäivästä iltaan asti noin 600 erilaista kohtaa kyseisestä ohjelmasta suomeksi aloin kuitenkin olla aika valmista kamaa.
Avogadro-projektia vetää yhdysvaltalainen professori, jolla sattuu olemaan toinenkin mielenkiintoinen projekti, nimeltä kalzium. Se on kaikille tarkoitettu sovellus, jolla näkee kätevästi ja hauskassa muodossa kaikkea mielenkiintoista alkuaineista. Muun muassa sulamispisteet ja milloin kukin alkuaine on löydetty.
Nyt kaikki huuliaan lipovat kemistinalut varmaan jo pomppivat tuoleillaan valmiina lataamaan itselleen kyseiset kemistiohjelmat. Mutta ähäkutti, ne saakin vain Linuxille!
Sonntag, 15. Februar 2009
Mittwoch, 11. Februar 2009
Feuerzangenbowle
Saksalaiset juovat talvisaikaan kaikenlaisia makeita juomia, joista aiemmin tunsin vain Glühweinin. Viime lauantaina päästiin maistelemaan myös hieman erikoisempaa drinkkiä, Feuerzangenbowlea. Itse asiassa se maistuu melko samalta kuin Glühwein, paitsi makeammalta, sikäli kun se nyt on mahdollista.
Lauantaiaamuna pyöräilin Altonaan ostamaan Bahncard 25:n, jolla saa 25 % alennusta junalipuista Saksassa. Se on kuulemma parempi kuin Bahncard 50, jolla ei saa alennusta jo alennetuista hinnoista. Ennen illan juhlia kävin auttamassa työkaveripariskuntaa muutossa muutaman muun työkaverin kanssa Schenefeldissä, jonne luonnollisesti pyöräilin. Samana päivänä posti toi myös ostamani kameran merkkiä Canon XM2, joten otin kameran mukaan illanviettoon, jonne pyöräilimme vasta joskus kymmenen aikaan illalla T:n kanssa. Pyöräilin siis päivän aikana noin 30 kilometriä, kannoin useita huonekaluja ja harjoittelin videokameran käyttöä. Sen jälkeen olin totaalisen poikki, mutta seuraavana päivänä lähdimme silti vielä Blankeneseen kävelylle. Sielläkin tuli vähän filmattua, mutta sen pätkän editointia en ole vielä aloittanut.
Tässä muutaman illan väkertämisen jälkeen aikaan saatu tekele, johon T ei tosin ole vieläkään tyytyväinen. Final Cut Express 4 on paljon vaikeampi käyttää kuin iMovie, mutta toisaalta se ei vielä tähän mennessä ole kaatunut kertaakaan ja jos viitsii opiskella kirjasta muutaman jutun, sillä pääseekin jo aika pitkälle. Aloittelijan virheitä tein monia, mutta ensi kerralla tajuan jo, että ei kannata synkronoida ensin loppupään otoksia musiikin kanssa vaan aloittaa ensimmäisestä ja edetä viimeiseen päin, koska jos alussa muuttaa jotain, koko loppufilmi menee epäsynkkaan. No joskushan se on tämmönenkin opittava.
Homma ei ole ihan vaaratonta niin kuin kuvasta saattaa ehkä päätellä. Meille ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräille onnettomille.
Maanantai oli jatkoa filmauksen parissa, kun iltapäivästä köröttelimme töistä maineikkaaseen ja kalliiseen ravintola Tafelhauseen Elben rannalle. Siellä meitä odotti tuttu kuvausryhmä, joka oli "lavastanut" paikasta tavallisen kapakan, jossa me tietelijät näyttelimme viettävämme iltaa raskaan työpäivän jälkeen parin oluen parissa. Näyttelijänlahjani ovat todellakin kehnot, joten saa nähdä mitä kyseisestä tunnelmaelokuvasta mahtaa tulla. Sen sijaan kuvausten päätyttyä pääsin juttusille porukan kameramiehen kanssa ja hän kehui Canonin XM2:sta ja sanoi sen olevan sama malli kuin hänellä on kotona, joskin ehkä vähän parempi. Se pelasti tietenkin päiväni, sillä lauantain otokseni Feuerzangenbowlesta olivat jotenkin rakeisia ja omituisen värisiä, mutta vika taisikin vain olla kuvaajassa.
En tiedä ehdinkö tällä viikolla kirjoittaa jotain uusituvasta energiasta. Kaikki energia menee nyt tähän videoeditoinnin opetteluun ja työpaikallakin alkaa taas tositoimet perjantaina.
Lauantaiaamuna pyöräilin Altonaan ostamaan Bahncard 25:n, jolla saa 25 % alennusta junalipuista Saksassa. Se on kuulemma parempi kuin Bahncard 50, jolla ei saa alennusta jo alennetuista hinnoista. Ennen illan juhlia kävin auttamassa työkaveripariskuntaa muutossa muutaman muun työkaverin kanssa Schenefeldissä, jonne luonnollisesti pyöräilin. Samana päivänä posti toi myös ostamani kameran merkkiä Canon XM2, joten otin kameran mukaan illanviettoon, jonne pyöräilimme vasta joskus kymmenen aikaan illalla T:n kanssa. Pyöräilin siis päivän aikana noin 30 kilometriä, kannoin useita huonekaluja ja harjoittelin videokameran käyttöä. Sen jälkeen olin totaalisen poikki, mutta seuraavana päivänä lähdimme silti vielä Blankeneseen kävelylle. Sielläkin tuli vähän filmattua, mutta sen pätkän editointia en ole vielä aloittanut.
Tässä muutaman illan väkertämisen jälkeen aikaan saatu tekele, johon T ei tosin ole vieläkään tyytyväinen. Final Cut Express 4 on paljon vaikeampi käyttää kuin iMovie, mutta toisaalta se ei vielä tähän mennessä ole kaatunut kertaakaan ja jos viitsii opiskella kirjasta muutaman jutun, sillä pääseekin jo aika pitkälle. Aloittelijan virheitä tein monia, mutta ensi kerralla tajuan jo, että ei kannata synkronoida ensin loppupään otoksia musiikin kanssa vaan aloittaa ensimmäisestä ja edetä viimeiseen päin, koska jos alussa muuttaa jotain, koko loppufilmi menee epäsynkkaan. No joskushan se on tämmönenkin opittava.
Homma ei ole ihan vaaratonta niin kuin kuvasta saattaa ehkä päätellä. Meille ei kuitenkaan käynyt niin kuin eräille onnettomille.
Maanantai oli jatkoa filmauksen parissa, kun iltapäivästä köröttelimme töistä maineikkaaseen ja kalliiseen ravintola Tafelhauseen Elben rannalle. Siellä meitä odotti tuttu kuvausryhmä, joka oli "lavastanut" paikasta tavallisen kapakan, jossa me tietelijät näyttelimme viettävämme iltaa raskaan työpäivän jälkeen parin oluen parissa. Näyttelijänlahjani ovat todellakin kehnot, joten saa nähdä mitä kyseisestä tunnelmaelokuvasta mahtaa tulla. Sen sijaan kuvausten päätyttyä pääsin juttusille porukan kameramiehen kanssa ja hän kehui Canonin XM2:sta ja sanoi sen olevan sama malli kuin hänellä on kotona, joskin ehkä vähän parempi. Se pelasti tietenkin päiväni, sillä lauantain otokseni Feuerzangenbowlesta olivat jotenkin rakeisia ja omituisen värisiä, mutta vika taisikin vain olla kuvaajassa.
En tiedä ehdinkö tällä viikolla kirjoittaa jotain uusituvasta energiasta. Kaikki energia menee nyt tähän videoeditoinnin opetteluun ja työpaikallakin alkaa taas tositoimet perjantaina.
Donnerstag, 5. Februar 2009
Kamera työpaikalla
Lupasin kuvan, jossa onnellinen filmitähti poseeraa elokuvakameran kanssa, mutta T ehdotti, että leikkaan itseni kuvasta kokonaan, joten tässä pelkkä kamera. Taustalla siis työpaikkani. Melko rähee kamera, mutta miniDV-nauhoille silläkin näytettiin kuvattavan. Lisäksi kameratyöskentelystä on sanottava sen verran, että valot tosiaan tuntuvat näyttelevän vähintään yhtä tärkeää osaa videokuvauksessa kuin itse näyttelijät. Niitä valoja piti säätää jatkuvasti ja aina piti hakea joku kohta, jossa piti pysytellä, jotta valot on oikeanlaiset. Silmät tuntuivat kuivuvan, kun tarpeeksi kauan pysytteli valokeilassa.
Sain myös kutsun mennä maanantaina vielä yhteen kuvaustapahtumaan, jossa tarkoituksena on kuvata tiedenaisia ja -miehiä hienossa ravintolassa, kun he juovat rennosti olutta työpäivän jälkeen ja taustalla kimmeltelee Elbe ja Hampurin satama. Joo, ihan oikeesti. Niin ainakin saamassani sähköpostissa luki. Tästä tulee siis kaikkien aikojen propagandafilmi.
Dienstag, 3. Februar 2009
Filmitähti ja kamera
Tänään työpaikalla kävi kuvausryhmä, joka halusi kuvata tiedemiehiä ja -naisia aidossa ympäristössä. Ryhmä halusi kuvata mielellään naisia ja aasialaisen näköisiä ihmisiä, joten minä ja eräs eteläkorealainen mies suostuimme näyttelemään dokumentissa, joka tehdään firmamme 50-vuotisjuhlien kunniaksi tänä vuonna. Minusta ja mahtavasta filmikamerasta on jopa kuva digipokkarissani, joka jäi valitettavasti töihin. Olisin halunnut laittaa tähän kuvan todisteeksi urheasta filmisuorituksestani, mutta ehkä sitten myöhemmin.
Lisäksi onnistuin huutamaan eBaystä käytetyn Canon XM2 -kameran alle tuhannella eurolla. Maksoin sen juuri ja nyt odottelen jännittyneenä löytääkö se tiensä perille tänne kotiin asti vai toimittaako ystävällinen postimies kameran sen sijaan naapurinrouvalle.
Eilen vietettiin ranskalaisten suurta juhlapäivää, joka jotenkin liittyy uskontoon, mutta jota juhlistetaan syömällä lättyjä (crêpe). Koska meillä on muutama ranskalainen töissä, sain kutsuun kaksiin lättykesteihin saman päivän aikana ja lisäksi söimme kakkua perinteisen kakkumaanantain kunniaksi. Sen päälle pelasimme vielä vähän pöytäjalkapalloa ja niin alkoikin maanantaipäivä olla pulkassa.
Työkavereiden ja tuttujen kanssa olemme viettäneet aika paljon aikaa työn ulkopuolella. Olen yrittänyt ottaa esille ekologisia näkökantoja keskusteluihin, mutta ranskalaiset itsekin myöntävät, että heidän mielikeskustelunaiheitaan ovat lähinnä juustot. Italialaiset kiroavat Berlusconia. Kreikkalaismies taas oli huolissaan maansa tulevaisuudesta, syystäkin, ja puolalaiset eivät voi kuin huokailla ja vitsailla siitä, kuinka viimeinen lähtijä sammuttaa valot perässään.
Lisäksi onnistuin huutamaan eBaystä käytetyn Canon XM2 -kameran alle tuhannella eurolla. Maksoin sen juuri ja nyt odottelen jännittyneenä löytääkö se tiensä perille tänne kotiin asti vai toimittaako ystävällinen postimies kameran sen sijaan naapurinrouvalle.
Eilen vietettiin ranskalaisten suurta juhlapäivää, joka jotenkin liittyy uskontoon, mutta jota juhlistetaan syömällä lättyjä (crêpe). Koska meillä on muutama ranskalainen töissä, sain kutsuun kaksiin lättykesteihin saman päivän aikana ja lisäksi söimme kakkua perinteisen kakkumaanantain kunniaksi. Sen päälle pelasimme vielä vähän pöytäjalkapalloa ja niin alkoikin maanantaipäivä olla pulkassa.
Työkavereiden ja tuttujen kanssa olemme viettäneet aika paljon aikaa työn ulkopuolella. Olen yrittänyt ottaa esille ekologisia näkökantoja keskusteluihin, mutta ranskalaiset itsekin myöntävät, että heidän mielikeskustelunaiheitaan ovat lähinnä juustot. Italialaiset kiroavat Berlusconia. Kreikkalaismies taas oli huolissaan maansa tulevaisuudesta, syystäkin, ja puolalaiset eivät voi kuin huokailla ja vitsailla siitä, kuinka viimeinen lähtijä sammuttaa valot perässään.
Sonntag, 18. Januar 2009
Talviurheilua
Kävimme keskiviikkona luistelemassa yhdeksän hengen työporukalla Volksbank-areenalla. Tulimme paikalle huvittavana kolmen pikkuauton jonona ja pyöräilijäletkana. Vastaanotossa nainen valitteli, että joutuu nyt yksin palvelemaan meitä, kun kollega on vastaanottamassa sairasautoa. "Miten niin sairasautoa?!" "No tuossa on tuo loukkaantunut istumassa." "Mitäh?! Onko tämä vaarallista?"
Paikka oli ihan turvoksissa ja suurin osa porukastamme oli melko aloittelijoita. Siitä huolimatta kukaan meistä ei loukkaantunut. Luistelu oli yllättäen todella hauskaa tungoksesta huolimatta ja vuokraluistimet olivat erittäin tasokkaat. Eteläkorealainen kaveri kehittyi parin tunnin luistelusession aikana täydellisestä aloittelijasta ihan kelvolliseksi luistelijaksi. Vähemmän sporttisille oli tarjolla myös baari.
Ostin viime viikolla Saksan eBaystä uudet polkupyörän ulkokumit, joissa on kevlarvahvisteet. Niiden olisi tarkoitus kestää niin hyvin, ettei enää tarvitse jatkuvasti paikkailla renkaita. Oli ihana tunne päästä taas pyöräilemään. Nyt viikonloppuna on T:n kanssa ravattu juusto & viini -bileissä ja tupaantuliaisissa ja nukuttu myöhään seuraavana päivänä. Tänään on tosin tarkoitus tehdä töihin huomiselle kääretorttu ennen kuin lähdetään pelaamaan lautapelejä ja syömään lättyjä. Meillä ei ole tehosekoitinta, joten kerma- ja sokerimunavaahdon teosta tulee hauskaa. Samalla yritän myös huutaa eBaystä käytetyn Canon XM2 -videokameran alle 900 eurolla. Tunnin päästä nähdään onnistuiko. Also, bis später!
Paikka oli ihan turvoksissa ja suurin osa porukastamme oli melko aloittelijoita. Siitä huolimatta kukaan meistä ei loukkaantunut. Luistelu oli yllättäen todella hauskaa tungoksesta huolimatta ja vuokraluistimet olivat erittäin tasokkaat. Eteläkorealainen kaveri kehittyi parin tunnin luistelusession aikana täydellisestä aloittelijasta ihan kelvolliseksi luistelijaksi. Vähemmän sporttisille oli tarjolla myös baari.
Ostin viime viikolla Saksan eBaystä uudet polkupyörän ulkokumit, joissa on kevlarvahvisteet. Niiden olisi tarkoitus kestää niin hyvin, ettei enää tarvitse jatkuvasti paikkailla renkaita. Oli ihana tunne päästä taas pyöräilemään. Nyt viikonloppuna on T:n kanssa ravattu juusto & viini -bileissä ja tupaantuliaisissa ja nukuttu myöhään seuraavana päivänä. Tänään on tosin tarkoitus tehdä töihin huomiselle kääretorttu ennen kuin lähdetään pelaamaan lautapelejä ja syömään lättyjä. Meillä ei ole tehosekoitinta, joten kerma- ja sokerimunavaahdon teosta tulee hauskaa. Samalla yritän myös huutaa eBaystä käytetyn Canon XM2 -videokameran alle 900 eurolla. Tunnin päästä nähdään onnistuiko. Also, bis später!
Freitag, 9. Januar 2009
Takaisin lomilta
Kävimme T:n kanssa lomilla Suomessa. Matka alkoi vanhempieni luota ja jouluksi kerittiin jo T:n vanhempien luo rentoutumaan isän saksalaisen Mersun kyydissä. Sieltä ajelimme taas joulun jälkeen vanhempieni kanssa Rukalle viikoksi hiihtelemään. Emme jääneet hisseihin kiinni. Uutta vuotta vietettiin Heikki Kovalaisen kotikylässä tädin luona ja muutaman päivän ehdimme nähdä ystäviä pääkapunkiseudulla ennen kuin keskiviikkona lensin takaisin Hampuriin. Gran Delicato -kahvilassa Helsingissä ennen lähtöä T huomasi viereisessä pöydässä istuvan kuuluisan suomalaisen filosofin. Älyllisen ilmapiirin lisäksi kahvila osoittautui muutoinkin mieluisaksi.
Hampurissa kämppä oli täsmälleen samassa jamassa kuin lähtiessä, eli vuokraemäntää ei ole vieläkään kiinnostanut korvata vuotavaa keittiönhanaa uudella hanalla, jonka ostin jo noin puoli vuotta sitten. Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin ja täydellisen löhöämisloman jälkeen työt maittavat ihan toisella tavalla kuin sitä ennen.
Monet matkalla tapaamani ihmiset mainitsivat lukeneensa blogiani. Saksan osaamisesta tuli paljon kehuja. Korjattakoon nyt tässä, että en minä saksaksi vielä kovin sujuvasti runoile. Ymmärtäminenkin takkuilee joskus. Yritys on kuitenkin kova.
Suomessa oli löhöilylomalla ruhtinaalisesti aikaa lueskella kirjoja. Kaius Niemen kirja Helena Rannasta oli tavattoman mielenkiintoinen ja Mika Waltarin "Lähdin Istanbuliin" on ihastuttavaa kielellistä taiturointia.
Aiemmin mainostamani veden loppumisesta kertova kirja on minulla edelleen kesken ja siinä sattuikin olemaan juuri tavattoman ajankohtainen kappale Gazan alueen vesivarannoista ja Israelin kuuden päivän sodan syistä. Se antaa tietynlaista syvyyttä palestiinalaisten nykyisille kärsimyksille. Juutalaisten annetaan sortaa, koska heitä on sorrettu. Tietoisuuteeni tuli matkalla myös sellainen pieni seikka, että juutalaisten sortamiseen käytetyt keskitysleirit eivät olekaan saksalainen keksintö. Keskitysleirejä käyttivät kansalaissodan aikana suomalaiset jo kauan ennen Hitlerin valtaannousua väärää mieltä olevien ihmisten tukahduttamiseen. Näin vaivattomasti kytkeytyy Suomen historia Gazan alueen nykyisiin sairaisiin sotatoimiin. Helena Rannan kertomukset rehellisestä uhrintunnistuksen vaikeudesta poliittisessa puristuksessa täydentävät tarinan. Väkivaltaisen kulttuurimme totuus on väritetty lempiväreillämme emmekä me huomaa mitään.
Hampurissa kämppä oli täsmälleen samassa jamassa kuin lähtiessä, eli vuokraemäntää ei ole vieläkään kiinnostanut korvata vuotavaa keittiönhanaa uudella hanalla, jonka ostin jo noin puoli vuotta sitten. Työt ovat lähteneet hyvin käyntiin ja täydellisen löhöämisloman jälkeen työt maittavat ihan toisella tavalla kuin sitä ennen.
Monet matkalla tapaamani ihmiset mainitsivat lukeneensa blogiani. Saksan osaamisesta tuli paljon kehuja. Korjattakoon nyt tässä, että en minä saksaksi vielä kovin sujuvasti runoile. Ymmärtäminenkin takkuilee joskus. Yritys on kuitenkin kova.
Suomessa oli löhöilylomalla ruhtinaalisesti aikaa lueskella kirjoja. Kaius Niemen kirja Helena Rannasta oli tavattoman mielenkiintoinen ja Mika Waltarin "Lähdin Istanbuliin" on ihastuttavaa kielellistä taiturointia.
Aiemmin mainostamani veden loppumisesta kertova kirja on minulla edelleen kesken ja siinä sattuikin olemaan juuri tavattoman ajankohtainen kappale Gazan alueen vesivarannoista ja Israelin kuuden päivän sodan syistä. Se antaa tietynlaista syvyyttä palestiinalaisten nykyisille kärsimyksille. Juutalaisten annetaan sortaa, koska heitä on sorrettu. Tietoisuuteeni tuli matkalla myös sellainen pieni seikka, että juutalaisten sortamiseen käytetyt keskitysleirit eivät olekaan saksalainen keksintö. Keskitysleirejä käyttivät kansalaissodan aikana suomalaiset jo kauan ennen Hitlerin valtaannousua väärää mieltä olevien ihmisten tukahduttamiseen. Näin vaivattomasti kytkeytyy Suomen historia Gazan alueen nykyisiin sairaisiin sotatoimiin. Helena Rannan kertomukset rehellisestä uhrintunnistuksen vaikeudesta poliittisessa puristuksessa täydentävät tarinan. Väkivaltaisen kulttuurimme totuus on väritetty lempiväreillämme emmekä me huomaa mitään.
Freitag, 19. Dezember 2008
Käänekohta, kieli on vihdoin hallussa
Jossain vaiheessa sitä pääsee vihdoin tilanteeseen, jossa vieraalla kielellä kommunikointi ei tuota mahdottomia vaikeuksia ja sanat alkavat tulla automaattisesti mieleen. En uskonut, että voisin kehuskella saksan osaamisellani, mutta tällä viikolla olen pääsääntöisesti jo käyttänyt töissä ja vapaa-ajalla saksaa.
Tällä viikolla onkin ollut melko paljon juhlia, koska olemme yhden ranskalaistytön luona viettäneet juusto & viini -iltaa, ja lähes joka päivä on töissä ollut jotkut pippalot, joissa on ollut tarjolla kakkua tai Glühweinia.
Täydellisen viikon päätteeksi teimme tänään melkoisen uroteon muutaman insinöörin ja tietotekniikkaosaajan kanssa. Vaihdoimme aamulla ilmaisimen ja kirjoitimme uusiksi koko mittausohjelman kolmeen mennessä. Sen jälkeen olemme berliiniläisten ystävällisten käyttäjien kanssa mitanneet tavattoman hyvää dataa ja yksi opiskelija kirjoitti mahtavan Matlab-makron, jolla kätevästi imuroidaan datat mittauskoneelta analyysikoneelle. En tiennyt, että Matlabilla voi tehdä scp-siirtoja, mutta näköjään sen on mahdollista. Hassuinta tässä on se, että joltain tavalliselta postdocilta olisi mennyt noin vuosi vastaavaan hommaan, minkä tämä kaveri teki tunnissa. Kysyin, että mistä hän tiesi kaikki nuo tiedostojensiirtokomennot ja tämä vastasi reippaasti, että ei hän tiennytkään, katsoi vaan manuaalista, että kaipa tällainenkin on mahdollista. Huh huh! Tämä saksalaiskaveri on aina tosi rento ("locker") ja tekee parempaa tutkimusta ja saa enemmän aikaan kuin kolme tavanomaista tutkijaa. Mukava vaihteeksi auttaa tällaisia ihmisiä mittauksissa.
Muutama minuutti myöhemmin.
Ilmeisesti softa hajosi sitten kuitenkin juuri tässä kello yhdeltätoista illalla. Harmillista. Ei saa yhteyttä serveriin. No, tämmöstä tää on.
Edit: Ja tuntia myöhemmin homma jatkuu taas. Kiitos älykkäinen käyttäjien, jotka eivät lannistuneet ongelman edessä vaan saivat serverin taas omin voimin toimimaan muutaman puhelun jälkeen. Ilman manuaalia. Not bad.
Tällä viikolla onkin ollut melko paljon juhlia, koska olemme yhden ranskalaistytön luona viettäneet juusto & viini -iltaa, ja lähes joka päivä on töissä ollut jotkut pippalot, joissa on ollut tarjolla kakkua tai Glühweinia.
Täydellisen viikon päätteeksi teimme tänään melkoisen uroteon muutaman insinöörin ja tietotekniikkaosaajan kanssa. Vaihdoimme aamulla ilmaisimen ja kirjoitimme uusiksi koko mittausohjelman kolmeen mennessä. Sen jälkeen olemme berliiniläisten ystävällisten käyttäjien kanssa mitanneet tavattoman hyvää dataa ja yksi opiskelija kirjoitti mahtavan Matlab-makron, jolla kätevästi imuroidaan datat mittauskoneelta analyysikoneelle. En tiennyt, että Matlabilla voi tehdä scp-siirtoja, mutta näköjään sen on mahdollista. Hassuinta tässä on se, että joltain tavalliselta postdocilta olisi mennyt noin vuosi vastaavaan hommaan, minkä tämä kaveri teki tunnissa. Kysyin, että mistä hän tiesi kaikki nuo tiedostojensiirtokomennot ja tämä vastasi reippaasti, että ei hän tiennytkään, katsoi vaan manuaalista, että kaipa tällainenkin on mahdollista. Huh huh! Tämä saksalaiskaveri on aina tosi rento ("locker") ja tekee parempaa tutkimusta ja saa enemmän aikaan kuin kolme tavanomaista tutkijaa. Mukava vaihteeksi auttaa tällaisia ihmisiä mittauksissa.
Muutama minuutti myöhemmin.
Ilmeisesti softa hajosi sitten kuitenkin juuri tässä kello yhdeltätoista illalla. Harmillista. Ei saa yhteyttä serveriin. No, tämmöstä tää on.
Edit: Ja tuntia myöhemmin homma jatkuu taas. Kiitos älykkäinen käyttäjien, jotka eivät lannistuneet ongelman edessä vaan saivat serverin taas omin voimin toimimaan muutaman puhelun jälkeen. Ilman manuaalia. Not bad.
Abonnieren
Posts (Atom)
