Vuosiraportti

Suomalaisissa pikkujouluissa kännätään aamuyöhön, tapellaan ja tanssitaan. Työpaikan pikkujouluissa viime viikolla juotiin pari olutta ja kunneltiin ohjelmanumeroita. Näemmä jokainen saksalainen soittaa jotain torvisoitinta. Kello viiden aikaan puolet porukasta lähti jo kotiin ja seitsemältä paikalla oli vain noin neljäsosa, yhdeksältä enää kymmenesosa ja siinä vaiheessa lähdin itsekin. Eikä siinä vielä kaikki. Paloturvallisuudestakaan ei huolehdittu yhtään vaan sata kynttilää oli asetettu puupöydille servettien päälle palamaan. No onneksi vain yksi kynttilä sytytti servetin palamaan.

Joskus saksalaisia ei vaan voi ymmärtää. Ei niin, että olisin juopotella halunnut (enkä voinutkaan, kun oli mittauksia), mutta yleensä en töissä pidä taukoja vaan teen pää kolmantena jalkana töitä, joten arvelin, että pikkujouluissa sitten pääsee tutustumaan ihmisiin. Tulipahan tämäkin koettua.

Saksan opiskelu sujuu ihan mallikkaasti, koska kurssilla on lisäkseni tunneilla vain yksi toinen opiskelija, italialainen hiukkasfyysikkonainen. Opettaja on todella mukava ja pätevä, joten opimme huimaa vauhtia ja meillä on aina hauskaa. Emme käytä muuta kieltä kuin saksaa kommunikointiin, paitsi erikoistapauksissa. Huomaan, että vaikeaa on löytää suomenkielinen vastine sanalle, jonka merkityksen ymmärtää kuvailuista. Myös akkusatiivimuodot ja datiivit ovat hankalia, mutta opettaja lohdutti, että jopa useita vuosia Saksassa olleille ne ovat edelleen vaikeita muistaa. Keväällä aion aloittaa saksan teho-opiskelun itsenäisesti, kun on enemmän aikaa. Jospa ne eri taivutukset hitsautuisivat selkärankaan silloin. Ostin jo David Bergmannin kirjan Der die was? Ein Amerikaner in Sprachlabyrinth, jossa kerrotaan amerikkalaismiehen hassuista sattumuksista saksankielen kanssa. En ole kuitenkaan jaksanut paria sivua enempää vielä lukea.

Tänään opin työkaverin avustuksella Betriebsversammlungissa eli työpaikan kokouksessa tms. kolme sanaa:

Die Leistung on suoriutuminen. Työstä saatetaan joskus maksaa tällaista palkanlisää, jos on tehnyt työnsä oikein hyvin. (Mistä tiedän että se on die eikä der tai das? Koska se päättyy -ung ja kaikki -ung -päätteiset sanat ovat ainakin tähän mennessä olleet feminiinejä.) Kokouksessa oli puhuttu noin puoli tuntia Leistungista, kunnes kuiskasin työkaverille, että mikäs tää Leistung oikein on, kun siitä niin kovasti puhutaan rahan yhteydessä.

Der Strom on sähkövirta. Kohonneiden sähkömaksujen takia kaikkien tulee säästää sähköä. Yhdellä kalvolla oli ainakin kuusi kertaa mainittu Strom, joten Leistungista rohkaistuneena kysyin heti, että mitähän se mahtaa olla.

Der Blaumann on puhekielen sana vaatetukselle, jota mekaanikot ja muut työläiset käyttävät, yleensä sininen ja siitä nimi. Tämän opin, kun kommentoin, miten paljon siniasuisia miehiä luentosalissa oli.

Lämpimikseni tässä turisen. Täällä kotona on meinaan +21 astetta Celsiusta sohvan korkeudella ja +16 astetta lattianrajassa. Toivottavasti talvi ei tästä kovasti kylmene. Nyt lämpöä on ulkona +1 astetta. Saksassaoloaikanani en ole (vielä) saanut uusia ystäviä enkä ole aloittanut uusia harrastuksia ellei bloggaamista lasketa. Kirjojakin luen niin harvoin, että jokainen on oma tapauksensa. Yhdestä en ole muistanutkaan kertoa. Kesällä aikana ennen internettiä luin Leo Hickmanin kirjan Life Stripped Bare: My Year Trying To Live Ethically ja hetken aikaa kuvittelimme T:n kanssa voivamme ryhtyä eettisiksi kuluttajiksi. Sekin meni ohi, kun matokompostiajatuksesta luovuttiin ja öko-tuotteet (suomeksi eko-tuotteet) havaittiin noin kaksi tai neljä kertaa tavallisia kalliimmiksi. Organic box -ideaa olisimme ryhtyneet kannattamaan hetimiten, mutta Hampurista ei löytynyt bokseja toimittavia firmoja. Orgaaninen boksi on siis joka viikko ovenpieleen tuotu laatikko täynnä paikallisesti tuotettuja sesongin vihanneksia. Melko mukaansa tempaava kirja muuten tuo Hickmanin kirja, suosittelen lämpimästi.

Pidän työstäni ja pidän Saksasta, mutta perjantaina on hauska lähteä joulun viettoon Suomeen. Äitin jouluherkut, täältä tullaan!