Suomikorppua

Taas on joltisesti vettä virrannut Elbe-tunnelin yli sitten viime postauksen. Eipä se mitään. Täällä sitä ollaan lomailtu tarmokkaasti Wikipedian kimpussa viime viikko. Tarkoitus oli kyllä opiskella saksaa ja lukea kirjoja, mutta addiktio (die Sucht, mon. die Süchte) siis esti kaiken järkevän toiminan.

Kirjoista puheen ollen kävin ensimmäisenä lomapäivänä maanantaina kirjakaupassa, mistä en pystynyt poistumaan kirjatta ja ostin Leonard Mlodinowin kirjan The Drunkard's Walk: How Randomness Rules Our Lives. Se on tosi hauskasti kirjoitettu tiedekirja, joka kertoo siitä, miten todennäköisiä erilaiset sattumukset ovat ja miten todennäköisyysteoria kehittyi eli ketkä sitä kehittivät ja millaisia heidän elämänsä olivat (melko outoja!). Kirja antoi minulle heti uuden näkökulman joukkueiden menestykseen jalkapallon EM-kisoissa. Divarista kävin taasen ostamassa Isaac Asimovin "Ich, der Robot" -kirjan, koska muistin petranneeni ruotsia koulussa nimenomaan Asimovin kirjoja lukemalla, ne kun ovat niin yksinkertaista kieltä. Luonnollisesti heti noin kolmannessa lauseessa oli Konjunktiv I -kielioppirakenne, joka saksanopettajan mukaan opitaan vasta parin kurssin päästä. Niinpä keskityin todennäköisyyskirjan lukemiseen ja wikipedistailuun koko viikon ja jätin robottikirjat vähemmälle.

Eilen sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin kuuntelemaan esitelmää Geesthachtiin, joka on kaupunki tai sen tapainen tuossa ihan Hampurin lähellä. Geesthachtissa, jonka nimi on lähes mahdoton kirjoittaa oikein, on tutkimuskeskus nimeltä GKSS, joka perustettiin 1956 nimellä Gesellschaft für Kernenergieverwertung in Schiffbau und Schiffahrt mbH eli näin tuttavallisesti Yhdistys ydinenergian käyttöön laivanrakennuksessa tai jotain sinne päin. Alussa tuo Elben rannalla sijainnut tutkimuslaitoksen pääprojekti oli ydinkäyttöisen rahtilaivan, NS Otto Hahnin, kehitystyö. Sittemmin GKSS on pyrkinyt unohtamaan mistä nuo kirjaimet tulevat ja nykyään siellä tutkitaan tutkimusreaktorin avulla erilaisia materiaaleja, Itämerta ynnä muuta päivänvaloon paremmin sopivaa, esimerkiksi alumiinisaumojen hitsaukseen kehitettyjä uusia menetelmiä (friction stir welding), joista toivotaan uutta tapaa lentokoneen osien yhteen liittämiseen. Mielenkiintoisena kuriositeettina tuo GKSS:n tutkimuslaitos on rakennettu alueelle, jossa Alfred Nobel suoritti aikoinaan dynamiittikokeita, ja dynamiittiräjäytysbunkkereita tai vastaavia on siellä vieläkin metsässä näkyvissä. Tai ainakin näin minulle kertoi lafkan toiminnanjohtaja, joka esitteli minulle pari tuntia heidän ydinreaktorinsa mittausasemia ja valitti sitten, ettei ehdi ohjata tohtoriopiskelijoitaan, koska hänellä on aina niin kiire. Itse reaktorialue oli suoraan kuin jostain scifi-elokuvasta jännine säteilykoppeineen ja laitteineen, jotka kertoivat ystävällisellä naisäänellä etten säteile: "Bitte umdrehen.. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1. Keine Spruren von Radioaktivität." tai jotain sinne päin, koska en muista enää tarkkaa sanamuotoa.

Pisteenä iin päälle löysin Geesthachtista palatessani lähi-Rewestä Finn crisp -hapankorppuja, joita paketti mainostaa sanoilla ORIGINAL TASTE. Kyllä maistui ihan hapankorpulta, Vaasan & Vaasan tekemät. Ensi viikon lopulla suuntaan nokkani kohti Suomea enkä tule takaisin ennen kuin heinäkuun puolivälissä. Päivitystauko blogiin on siis odotettavissa ellei Suomi osoittaudu tavanomaista eksoottisemmaksi lomakohteeksi. Näkyillään!