Mikrotrendejä

En yleensä haksahda mainoksien tuotteisiin, mutta Googlen kohdennetut mainokset ovat loistava keksintö. Gmailin sivupalkki mainostaa minulle www.suomikauppa.fi-sivustoa. Gmail siis hoksaa, että kirjoittelen ulkomailta posteja käyttäen suomea asetuksena ja päättelee, että ehkä kaipaan suomalaista glögiä tai Nanson t-paitoja?

Miksi edes mainostaa jollain muulla tavoin kuin kohdentamalla juuri jokaiselle henkilölle erikseen mainokset? Television automainokset ovat hukkaan heitettyä aikaa autofirmoille minun kohdallani, koska en aio ostaa autoa. Tällaiselle wannabe-ekoihmiselle tulisi automainoksen sijaan lähettää vaikkapa mainos tuulisähköstä. En näkisi siinä edes mitään ärsyttävää, päinvastoin! Haluaisin nähdä mainoksia, joiden tuotteet kiinnostavat minua. Toisaalta, mainokset eivät ole nykyään kovin informatiivisia. Mark Penn kirjoittaa kirjassaan Microtrends, että nykyiset (vaali)mainokset olettavat katsojan tekevän valintansa USAssa täysin mainoksessa esille tuotujen mielikuvien ansiosta, vaikka todellisuudessa ihmiset nimenomaan kaipaisivat tietoa tuotteen todellisista ominaisuuksista.

Googlen kohdennetut mainokset ovat askel toiseen suuntaan. Sen sijaan, että Googlen mainos yrittäisi saada (kuvainnollisesti puhuen) demokraatin äänestämään republikaania, koska tällä on kivempi tukka, se kohdentuukin ihmiselle, jolla onkin jo alunperin republikaanin arvot. Kysymys onkin siitä, ketä republikaania kohde haluaa äänestää ja silloin ruutuun pulpahtanut muutaman republikaanin mainos ei nostakaan ärsytyksen punaa poskille.

Siitä tulikin mieleeni, että tekee ihan hirveästi mieli puolukkasosetta. Varsinkin, kun teimme kaalikääryleitä. Nyt on kaalisesonki, joten olemme sitä syöneet melko paljon. Kaikkia pakastealtaita ei toki olla vielä koluttu, joten ehkä puolukoita tai mustikoita jostain löytyy. Saattavat olla silti melko hintavia. Tuoreet marjat maksoivat kesällä mansikoita. Äh. Kuvainnollisesti siis. Oli miten oli, ei taida suomikaupasta olla apua tähän ongelmaan.