En yleensä haksahda mainoksien tuotteisiin, mutta Googlen kohdennetut mainokset ovat loistava keksintö. Gmailin sivupalkki mainostaa minulle www.suomikauppa.fi-sivustoa. Gmail siis hoksaa, että kirjoittelen ulkomailta posteja käyttäen suomea asetuksena ja päättelee, että ehkä kaipaan suomalaista glögiä tai Nanson t-paitoja?
Miksi edes mainostaa jollain muulla tavoin kuin kohdentamalla juuri jokaiselle henkilölle erikseen mainokset? Television automainokset ovat hukkaan heitettyä aikaa autofirmoille minun kohdallani, koska en aio ostaa autoa. Tällaiselle wannabe-ekoihmiselle tulisi automainoksen sijaan lähettää vaikkapa mainos tuulisähköstä. En näkisi siinä edes mitään ärsyttävää, päinvastoin! Haluaisin nähdä mainoksia, joiden tuotteet kiinnostavat minua. Toisaalta, mainokset eivät ole nykyään kovin informatiivisia. Mark Penn kirjoittaa kirjassaan Microtrends, että nykyiset (vaali)mainokset olettavat katsojan tekevän valintansa USAssa täysin mainoksessa esille tuotujen mielikuvien ansiosta, vaikka todellisuudessa ihmiset nimenomaan kaipaisivat tietoa tuotteen todellisista ominaisuuksista.
Googlen kohdennetut mainokset ovat askel toiseen suuntaan. Sen sijaan, että Googlen mainos yrittäisi saada (kuvainnollisesti puhuen) demokraatin äänestämään republikaania, koska tällä on kivempi tukka, se kohdentuukin ihmiselle, jolla onkin jo alunperin republikaanin arvot. Kysymys onkin siitä, ketä republikaania kohde haluaa äänestää ja silloin ruutuun pulpahtanut muutaman republikaanin mainos ei nostakaan ärsytyksen punaa poskille.
Siitä tulikin mieleeni, että tekee ihan hirveästi mieli puolukkasosetta. Varsinkin, kun teimme kaalikääryleitä. Nyt on kaalisesonki, joten olemme sitä syöneet melko paljon. Kaikkia pakastealtaita ei toki olla vielä koluttu, joten ehkä puolukoita tai mustikoita jostain löytyy. Saattavat olla silti melko hintavia. Tuoreet marjat maksoivat kesällä mansikoita. Äh. Kuvainnollisesti siis. Oli miten oli, ei taida suomikaupasta olla apua tähän ongelmaan.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
5 Kommentare:
Eläpäs aliarvioi suomikauppa :) On siellä valikoimassa dronningholmin puolukkahillo, piti käydä tarkistamassa. Sitä joutuu sitten hiukan odottamaan ja taitaapa tulla purnukalle postikuluineen hintaa...
Kiva lukea näitä sun postauksia kun olet työstäsi niin innostunut, vaikken tarkemmin tiedäkään mitä se on.
Mutkun puolukkahillo ei kelpaa, pitäs olla sosetta. ;) Oishan se tietty vekkulia saada postissa puolukkahilloa. :D
Ja hauska, että on hauska lukea! Välillä on suvantovaiheita työn kanssa, niin kuin nyt. Ei oikein hotsittaisi tehdä mitään töissä eikä oikeen keksi mitään kivaa vapaa-ajantekemistäkään. (Saksan opiskelua ei voi laskea hauskaksi vapaa-ajantekemiseksi vaikka ne kielitunnit onkin hauskoja.)
Mun työ lienee luonnontieteellinen vastine sun työstä. Paitsi siis, ei mitään ympäristön kanssa tekemistä. Jos ei nyt suoranaisesti sitä tuhota niin ei kyllä parannetakaan.. Sinänsä harmi. :(
Toivottavasti sinulla sujuu kaikki hyvin! Tuttavapiiriin ilmaantui syksyllä vauva. Se oli niin avuton ja suloinen otus, että ihan ihmetytti. :)
Semmoset vauvat on kyllä aika suurtöisiä, kun niitä pitää vielä 30-vuotiainakin viedä lentokentälle ja tulevat aina jouluksi sohvalle olmaamaan. Köh.
LOL :)
Mä kaipasin myös puolukkasurvosta (asun siis Berliinissä) vispipuuron tekoon ja yllättäen sitä löytyi useammankin bio-kaupan hyllyltä. Vaikka se aika tyyristä olikin, eipä sille mannapuurolle silti ihan hirveää hintaa tullut :) Mustikat olen jo pitkään poiminut pakastealtaasta.
Eilen tosiaan katselin vähän intensiivisemmin sitä kaupan pakasteallasta ja olihan siellä mustikoita ja marjasekoituksia. :) Puolukat on tietenkin toinen juttu..
Berliinihän on ihan mahtava kaupunki! Kaksi kertaa ollaan jo käyty ja helmikuussa tulen kolmatta kertaa sinne. Huomasin blogistasi, että olit törmännyt sattumalta suomalaisiin. Varmasti siis törmätään. ;)
Kommentar veröffentlichen