Kunnon asiakaspalvelija siivoaa kyllä banaaninkuoretkin

Vuoden aikana keräsimme tyhjät jogurttipurkit pinoon, joka ylsi lopulta keittiönkaappien tasalle ja mahdollisti siten pienten manteleita syövien otusten helpon pääsyn keittiön pöydälle. Lopetimme nyt purkkien keräämisen. Vuoden aikana keräsimme 2,4 kilogrammaa jogurttipurkkeja.

Kauppalehti uutisoi ranskalaisen CNRS-tutkimuskeskuksen "innovaatiosta", jonka avulla hiukkaskiihdyttimen avulla voidaan tunnistaa vuosikertaviinipullot. Vihdoinkin löytyi jokin järkevä käyttö noille miljoonia euroja maksaville laitteille? Toisekseen, en ymmärrä miksi viinipullot ja taulut ovat sijoituksia. Viinihän kuuluu juoda. Mitä iloa siitä kellarissa on?

Oma tutkimukseni on edelleen hukassa. Näpertelen jotain pientä leipätyön ohessa, mutta ensi viikolla pitäisi tietää, mitä haluan tutkia ensi keväänä eikä minulla edelleenkään ole aavistustakaan. Tarvitsen yhteistyökumppanin, mutten ole löytänyt sellaista, eikä minulla ole ollut aikaa etsiä. Olen nyt kohta yli vuoden etsinyt "sitä oikeaa" tutkimusaihetta. Jotain sellaista, mikä antaisi vastinetta veronmaksajien rahoille.

Viikonloput ovat kuluneet töissä. Autan käyttäjiä. Välillä mietityttää mitä järkeä on tulla lauantaina ja sunnuntaina töihin yhteensä kolme kertaa, kun auttamani henkilöt vitsailevat vain siitä, miten hauskaa on lomailla Hampurissa ja eivät tunnu olevan kiinnostuneita siitä, minkälaisia mittaustuloksia heidän näytteensä antavat. Yksi käyttäjä pari viikkoa sitten painotti, ettei hän ole pahoillaan siitä, jos joutuu tulemaan viikonloppuna tekemään pienen homman mittausasemalle. Olin vähän hämmentynyt. Kyse oli hänen mittausajastaan, joten kenen hän oletti sitten homman tekevän, jos hän itse ei sitä tee? Ahkeroi siinä sitten viikonloppuna, jotta nämä ihmiset saisivat parasta mahdollista dataa. Onko toivetta, että he edes julkaisevat tuloksia vai menevätkö veronmaksajien rahat ja minun vapaa-aikani taas kankkulan kaivoon? Välillä tuntuu, etteivät kaikki tieteen parissa työskentelevät tajua, että heidän palkkansa tulee suoraan muiden ihmisten palkkapusseista ja että tällaisen mittausaseman pyörittäminen ei todellakaan ole mitään halpaa lystiä. Vai käyttäytyisivätkö he samalla tavalla, jos he joutuisivat maksamaan muutama tuhat euroa siitä hyvästä, että saavat mittailla täällä sen pari päivää?

Kokeellisesti on havaittu, että on ihmisten on äärimmäisen vaikeaa osoittaa kiitollisuutta ihmiselle, joka tulee lauantaina ja sunnuntaina auttamaan tätä ilman palkkaa. Keskustelimme tästä yhden toisen laitevastaavan kanssa tänään (niin.. sunnuntaina). Hän kertoi hauskoja tarinoita siitä kuinka joskus joku käyttäjä on lyönyt häntä, toinen on valittanut, että laitevastaava on lyönyt käyttäjää (viivottimella jaloille, koska tämä ei suostunut laskemaan jalkojaan alas pöydältä pyynnöstä huolimatta). Tieteilijöiltä voi odottaa kaikenlaista huonoa käytöstä, mitä nyt yleensä ei voi odottaa sivistyneiltä ihmisiltä. Jättääkö mittausasema yhtä siistiin kuosiin kuin se oli tullessa, vai jättääkö banaaninkuoret pöydälle? Siinäpä pulma. Banaanin kuoret pöydälle jättänyt käyttäjä oli tokaissut tälle toiselle laitevastaavalle, että "no sinähän voit siivota ne myöhemmin". Ei ole helppoa tämä asiakaspalvelu, mutta parhaimmillaan tosi kivaa!

Muovimeri

Ruotsinlaivojen pallomeret eivät enää ole kaukana merien todellisesta tilasta. Algalita Marine Research Foundation on tiennyt muovin merien ekosysteemille aiheuttamista ongelmista jo pitkään. Tulin tajunneeksi koko asian vasta, kun Iltalehti kirjoitti Tyynenmeren jätepyörteistä männäviikolla melko lakoniseen sävyyn. Uutinen oli lyhyt ja ytimekäs eikä siinä sanallakaan mainittu ketään julkisuudenhenkilöä. Melkoinen kontrasti normaaliin iltalehtikamaan siis. (Luin sitä vain, koska olin lentokoneessa.) Aluksi olin järkyttynyt ja muistin hämärästi kuinka T oli jokunen kuukausi sitten ehkä maininnut jotain siitä, että meri on täynnä muovia. Silloin taisin vain kohautella olkia, ja todeta, että semmosta se on.

Selailin nettiä luettuani Iltalehden uutisen, koska ihmettelin miten tällainen asia on voinut pysyä poissa julkisesta tietoisuudesta näin kauan, kun kerran edellä mainittu järjestökin on julkaissut jo vuonna 2001 videon, jossa asiasta kerrotaan. Arvelin, että Iltalehteä olisi jäynätty. Kuvamateriaali kertoo kuitenkin toista kieltä. Katsoin myös, mitä Elsevierin kustantama Marine Pollution Bulletin kertoo muovista ja hakusanalla "plastic" löytyikin kaikkiaan 144 artikkelia. Uusimmassa numerossa on editorin kirjoitus muovista meressä, mutta elseviermäiseen tapaan tieto ei ole ilmaista ja siitä pitäisi maksaa, joten lukematta jäi.

Ilmeisesti on siis niin, että Tyynenmeren keskivaiheille on kerääntynyt valtava määrä muovisilppua ja se on ikävää, sillä muovi jää pikkuotusten masuihin.

Luin viime viikolla CRNS Newsistä, että ihmiset pitävät rannikoiden elämäntyylistä ja haluavat yhä enemmän asua aivan rannikolla. Monet muutkin eläimet kuin ihmiset näkevät rannikkoasumisessa (vesirajan molemmin puolin) joitain hyviä puolia avomereen tai sisämaahan verrattuna. Avomeret on siis pilattu muovisilpulla, joka ei tule koskaan hajoamaan ja ihmiset valloittavat samaan aikaan kaikki rannikot. (Koskaan = satojen vuosien aikana?) Ei voi kuin ihmetellä tätä ihmisen kekseliäisyyttä. Tuntuu, ettei sellaista keksintöä olekaan etteikö se jotenkin tuhoaisi luontoa peruuttamattomasti. Pyörä? Kaiken pahan alku ja juuri!

Olen joskus aiemmin elätellyt ajatusta kaupasta, jonne jokainen toisi standardoituja astioita mukanaan ja täyttäisi ne haluamillaan tuotteilla, jotka olisivat muovisten kertakäyttöpakkausten sijaan isommissa purkeissa. Säilyvyys ei välttämättä olisi ongelma, jos kauppiaat laittaisivat tarjolle vain pienen määrän tavaraa kerrallaan ja heillä olisi isompi säiliö elintarvikkeita suojakaasun alla "takahuoneessa". Miksei jopa omaan purkkiin voisi tarvittaessa laittaa suojakaasut paikan päällä, jos tarkoitus on säilytellä viikkoja jotain kanankoipea jääkaapissa. Jos purkkien peseminen itse olisi jotenkin inhoittavaa, voitaisiinhan asia järjestää myös niin, että kaikki tuotteet myytäisiin uudelleenkäytettävissä purkeissa, jotka ihmiset palauttaisivat hakiessaan uusia.

Meillä syödään jogurttia aika paljon ja totta vie voisin hyvin kipaista kauppaan vanha jogurttipurkki kourassa hakemaan täydennystä. Varsinkin kun saksalaiset purkit ovat tosi kestävän oloisia. Kuvitus on kesäkuusta 2007 asti keräämämme jogurttipurkkipino, johon kaikki tähän mennessä tähän asuntoon tulleet purkit ovat päätyneet. Pino kansineen painaa tänään 1414 g ja siinä on 28 purkkia. Purkit on tehty polypropeenista ja niissä oli jokaisessa 1 kg jogurttia. Pitää varmaan ostaa kokeeksi kilo jogurttia minipurkeissa ja verrata kumpi tuottaa enemmän muovijätettä, isojen vai pienien purkkien ostaminen.

Vai onko toivomme sittenkin "biomuoveissa"?