Pankkiasioita

Ennen Saksaan muuttoa kuvittelin, että Saksa on byrokraattinen maa ja erityisesti pankkiasiat ovat täällä erityisen vaikeita hoitaa. Osaltaan mielikuva oli oikea. Pankkitilin avaaminen ei onnistunut ilman virallista todistusta Saksassa asumisesta, mutta eipä tuo toisaalta ole kovin kohtuuton vaatimus. Olin kuitenkin edelleen siinä luulossa, että verkkopankkiasiat eivät ainakaan voi olla niin hyvässä jamassa kuin Suomessa.

Puhelinnumeron hankkiminen osoittautui ensimmäiseksi todistukseksi Saksan epäbyrokraattisuudesta. Sopimusta ei voinut tehdä ilman pankkitiliä. Tuolloin en vielä ollut hankkinut pankkitiliä, joten olin aluksi tuohtunut ja ihmettelin mihin sitä tässä tarvitaan. T oli kuitenkin mukanani, joten annoimme hermostuneen suomenkielisen keskustelun jälkeen kaverille T:n pankkikortin. Allekirjoitin pankkikorttia koskevan kohdan. T-mobilen asiakaspalvelijaa ei tuntunut ollenkaan kiinnostavan T:n henkilöllisyystodistus.

Suurempi yllätys odotti kotona, kun olin saanut pankkitilin. Soitin T-mobilen asiakaspalveluun ja sanoin, että terve, täällä se ja se ja minulla on uusi pankkitili. Neiti jutteli sujuvalla englannilla, ei kysellyt mitään muuta kuin pankkitilin numeron ja asia oli sillä selvä. Ei mitään sopimuksia postissa, ei allekirjoituksia. Puhelinlasku laskutetaan suoraan tililtäni joka kuukausi.

Saksassa asiat hoituvatkin siis helpommin, joskin suomalaisittain tuntuu vähän epävarmalta, että mihin kaikkeen joku voisi tilinumeroani käyttää.

Ihan konkreettinen esimerkki Saksan systeemin nerokkuudesta löytyy Unicefin sivuilta (Unicef Suomi, Unicef Saksa). Suomen sivuilla lähetetään yhteystiedot jättäneelle lahjoittajalle jotain papereita allekirjoitettavaksi, kun Saksan sivulla kysytään suoraan pankkitiliä ja homma on sillä selvä. Jälkikäteen tuli kotiin vain lehti ja kirje, jossa kiitettiin lahjoittajaksi ryhtymisestä. Kuinka paljon kynnys lahjoittajaksi ryhtymiseen aleni tämän helpon systeemin takia? ¹⁾

Saksassa tähän mennessä on siis kaikki maksut onnistuneet suoraveloituksella ja verkkopankkia ei ole edes tarvinnut kokeilla. Hyvä Saksa!<sup>2)

1)</sup> Unicefin lahjoittajaksi ryhdyin, koska olen rikkaampi kuin noin 96 prosenttia maailman ihmisistä (Global Rich List). Olisihan se kiva, jos joku rääpäle saisi koulukirjat niillä pennosilla, jotka muuten vaan lojuisivat pankkitililläni. Vähän kuin olisi sijoittaja. Tuotto voi olla kova, mutta tulokset näkyy vasta 30 vuoden päästä.

²⁾ Mutta missä ne Gelbe Sackit viipyy? Ei oo näkyny.