Saksalaisista osa on luterilaisia, osa katolisia ja loput ties mitä. Kirkkoja on noin kilometrin välein, ettei usko pääse loppumaan. Eilen kävi vähän ohraisesti, kun oli tarkoitus mennä kuuntelemaan Johannes Brahms: Ein deutsches Requiem -konserttia St. Johannis-Harvestehude -kirkolle, jota eräs tuttu kuorolaulua harrastava insinööri oli kaikille töissä mainostanut. Olin katsonut kirkon sijainnin Google mapsista, mutta en muistanut kummalla pysäkillä Alster-järven länsipuolella pitäisi jäädä pois. Katsoimme sitten kirjakaupassa matkaoppaan kartasta, että Klostersternin U-Bahn pysäkin vieressä on joku iso kirkko ja päätimme suunnata sinne tuntia aikaisemmin siltä varalta, että kirkko onkin väärä.
Klostersternin U-Bahn pysäkin vieressä olikin pääkirkko St. Nikolai ja siellä sattui alkamaan juuri sopivasti Hamburger Knabenchorin esittämä Mozartin Requiem d-Moll, joten ostimmekin liput sinne. Aikamoista diibadaabaa tuo Mozart. Vaikka pojat lauloivat kauniisti, eivät sävelmät koskettaneet millään tapaa.
Monta vuotta sitten Helsingin Taiteiden yössä kuuntelin, kun Cantones Minores esitti Sibeliuksen Finlandian. Silloin selkä meni kananlihalle. Ehkä sanoituksella oli osansa asiaan.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen