The paradox of choice

Ruokakaupassa käynti on ahdistavaa. Periaatteessa haluaisin olla kasvissyöjä, mutta T on kovasti sellaisia ajatuksia vastaan. Jos hän ei olisi sitä vastaan, joutuisin varmaan keksimään jonkin toisen tekosyyn miksi syödä lihaa ja kalaa, koska epäilen miten monipuolista ruokaa osaisin pelkistä kasviksista tehdä.

Menen kauppaan yleensä asenteella "jotain pitäisi ostaa huomiseksi". Haahuilen hajamielisenä ensin kala- ja makkarahyllyjen edessä katsellen eri pakkauksia kunnes havahdun ja jatkan muutaman metrin kanakylmäkaapille ja siitä possu- ja lehmähyllyille ja sieltä takaisin makkarahyllylle jne.

Olen vihdoin analysoinut perimmäisen ongelmani, minkä takia olen kyvytön tekemään päätöstä, mitä otusta ostaa. Koen huonoa omatuntoa siitä, että olen ylipäätään ostamassa eläintä. Koska kuitenkin aion tehdä sen, yritän keksiä minkä köntin ostaminen aiheuttaisi vähiten tuskaa maailmalle. Ajatukseni kulkevat suunnilleen seuraavasti: Kalaa ei voi ostaa, koska meret ovat riistokalastettu, myrkytetty ja koko merien ekosysteemi on sortumisen partaalla. Kanaa ei voi ostaa, koska kanoja pidetään niin huonoissa oloissa ja kohdellaan kuin vihanneksia. Possua ei voi ostaa, koska possu on niin sosiaalinen ja ilonen eläin ja niitäkin pidetään liian pienissä ja virikkeettömissä karsinoissa. Lehmää voisi ostaa, koska tapaamani lehmät ovat kaikki vaikuttaneet aivokuolleilta jo eläessään, mutta lehmät röyhtäilee metaania ja metaani on kasvihuonekaasu.

Liha ja kala on luonnollisesti pakattu johonkin isoon muoviseen pakkaukseen, joten joudun pohtimaan esimerkiksi onko enemmän väärin ostaa liian isoon pakkaukseen pakattua onnellista kanaa vai minimaalipakkaukseen pakattua onnetonta kanaa. Onneksi Saksassa pakkaukset ovat aina naurettavan isoja itse sisällön määrään, joten isoa valintaa ei tässä asiassa yleensä tarvitse tehdä. Joka kerta mietin myös onnellisten kanojen kohdalla, että kannattaako maksaa kaksinkertainen hinta vai ei. Toisaalta, ehkä se takaa kanoille kaksi kertaa enemmän omaa tilaa kanalassa.

Eettisten asioiden, pakkauskokojen ja hinnan lisäksi tietysti mietin, jotta mitähän siitä lihasta voisi tehdä ja mitä vihanneksia sen kanssa pitäisi ostaa. Lopulta asian kuitenkin ratkaisee se, että meillä on tällä hetkellä chilien liikatuotantoa kotona, joten ostan yleensä kanaa, koska chiliinkiväärikana ei voi koskaan epäonnistua.

Psykologi Barry Schwartz kirjoittaa kirjassaan The paradox of choice valitsemisen vaikeudesta. Katsoimme Schwartzin TED-puheen muutama viikko sitten ja sen jälkeen T äkkäsi kirjakaupassa saman miehen kirjoittaman kirjan ja ostin sen. Sisältö on oleellisesti sama kuin puheessa, mutta jotenkin vähemmän väkevästi esitettynä.

Schwartz esittää, että ihmiset eivät olekaan onnellisempia, jos heillä on enemmän valinnanvaraa vaan päinvastoin. Mitä vähemmän heillä on vaihtoehtoja mistä valita sitä tyytyväisempiä he ovat valitsemaansa tavaraan. Tämä johtuu siis siitä, että useampien vaihtoehtojen ollessa mahdollisia jää aina pieni epäilys, että tuli sittenkin valittua väärin. On myös muita vaikutuksia kuten se, että liian suuren vaihtoehtomäärän edessä ihminen päättääkin olla valitsematta mitään. Tästä seurannee taloudellisia vaikutuksia myyjälle.

En ole vielä päässyt loppuun asti kirjassa, joten en tiedä mitä ratkaisua siinä esitetään. Totean kuitenkin samaan hengenvetoon, että ostettuani sen kanapaketin en enää jaksa murehtia asiaa. Tehty mikä tehty.