Hampuri tutuksi

Tulin juuri sumuisesta Etelä-Suomesta M&M:n ihanista häistä takaisin aurinkoiseen Hampuriin. Enoni totesi joskus, että isän tärkein tehtävä elämässä on kuljettaa lapsiaan autolla. Se oli hienosti sanottu. Isäni toteutti tätä tehtävää matkani aikana oikein kunniakkaasti.

Paluu Hampuriin sujui rattoisasti. Auringonpaisteinen kaupunki hiveli silmiäni koko 57 minuuttia kestävän bussimatkan aikana lentokentältä kotiin. Sekä mennessä että tullessa oli Blue1:n yllättävän suuri lentokoneesta noin 90% tyhjänä matkustajista. Mistä lie johtunut?

Pyydän anteeksi pyhältä kaksinaisuudelta. Anteeksi ilmasto, anteeksi ympäristö kaikista näistä auto- ja lentomatkoista. Amen.

Nyt naapurin lapset räppäävät saksaksi takapihalla ja ajattelin selvittää teille lukijoille Hampurin bussi- ja junajärjestelmää.

Hampurissa voi liikkua neljällä kulkuneuvolla, joita ovat: bussi, S-bahn (osittain maan alla kulkeva lähijuna), U-bahn (metro), ja lautta. Näitä liikennöi Hamburger Verkehrsverbund eli HVV. Busseissa ja lähijunissa on valotaulut, jotka kertovat aina seuraavan pysäkin nimen, jonka myös nauhalta tuleva nais- tai miesääni kuuluttaa. Joskin lähiöön menevissä junissa valotauluja ei aina ole kuten ei myöskään metroissa, mutta se ei aiheuta suurta ongelmaa, koska asemilla on kuitenkin hyvät kyltit.

Saksan liikennekulttuuri on niin ystävällistä, että pysäkillä ei tarvitse heilutella kättä vaan bussi pysähtyy aina, jos pysäkillä on yksikin ihminen hengailemassa tai edes näyttämässä siltä, että on menossa pysäkille päin. Bussiin voi mennä myös bussin keskeltä, paitsi jos kyseessä on niin sanottu "Schnellbus", joka nimestään huolimatta ei yleensä ole erityisen schnell. Matkalippua ei siis tarvitse yleensä näyttää kuin Schnellbusseissa tai klo 21 jälkeen normaaleissa busseissa. Schnellbusseissa pitää maksaa 1,20 euron lisämaksu, joten niitä kannattaa muutenkin välttää. Schellbuslisän voi ostaa lippuautomaatista, kun painaa Z-nappia lipputyypin valinnan jälkeen.

Bussiliput on jaoteltu useampaan eri kategoriaan. Großbereich-lipulla pääsee matkustamaan koko Hampurin alueella esteettä 2,60 eurolla kerta. Tämä kannattaa ottaa, jos matkustaa keskustaa pidemmälle. Nahbereich (lausutaan naaberaih ei nahberaih ja jos nyt sattuu sanomaan jälkimmäisen niin ei ne ymmärrä, kokeiltu on) toimii tietyn alueen sisällä, eli esimerkiksi keskustassa tai sitten Altonan seutuvilla. Se on merkittävästi halvempi (1,65 euroa), joten kannattaa tarkistaa, josko matkan voisi taittaa sillä. Kurzstrecke on kaikista halvin lippu, 1,30 euroa, ja sen voi ostaa kuljettajalta, jos menee vain pari pysäkinväliä. En ole ihan varma, onko näillä lipuilla oikeutta vaihtaa kulkuneuvoa matkan varrella, koska asiasta ei ole minkäänlaista mainintaa missään. HVV:n webbisivujen mukaan kännykkälipuillakin voi matkustaa. Maksavat saman verran kuin kuljettajalta ja automaateista ostetut, mutta siihen pitää ensin jotenkin rekisteröityä.

Koko päivän matkustelua varten paras lippu on Tageskarte, jos on liikkellä yksin, tai 9-Uhr Gruppenkarte Großbereich, jolla jopa 5 henkilöä voi matkustaa yhdessä huokeaan 8,60 euron hintaan koko päivän Hampurissa kunhan aloittavat matkansa klo 9 jälkeen arkipäivisin. Sivuhuomautuksena pakko mainita, että Helsingissä kolmen päivän turistilippu oli muovinen läpyskä, joka tungettiin bussissa sinne koneeseen. Noin viiden sekunin päästä kone tuuppaa sen ulos juuri siinä vaiheessa, kun takana odottelevat meinaavat rynniä väkipakolla yli. Saksassa turistiliputkin ovat sentään paperisia ja ne näytetään kuljettajalle, joka on lukutaitoinen ja siis pystyy tulkitsemaan siihen kirjoitettuja kryptisiä merkintöjä, kuten päivämäärän ja kellonajan, ilman koneen apua.

Samat liput käyvät niin busseissa, junissa kuin lautalla. Siitä tuli mieleeni, että se Hampurin läpi virtaava Elbe-joki, jossa ne lautat seilailee, vie Pohjanmereen, ei Itämereen, kuten itse luulin ennen Hampuriin muuttamista. Jonain päivänä pitää matkustaa merelle ja katsoa, mitä sieltä löytyy.

Berliinissä ollaan vierailtu sen verran, että ainakin junat ja metrot näyttävät toimivan siellä samalla periaatteella. Busseista ei ole tietoja, kun ei niitä siellä tarvinnut käyttää. Sen verran kattava oli juna- ja metroverkosto.