Naisfyysikoksi fyysikon paikalle

En ole vielä kertonut taustoja blogin nimestä. 'Valo' viittaa röntgensäteilyyn, jota tuotamme instituutissamme ja käytämme materiaalien tutkimukseen, 'sateenvarjo' viittaa siihen, että Hampurissa tosiaan (kuten yhdessä kommentissa huomautettiin) sataa melko paljon, melkeinpä liian paljon. Se siitä.

Siltä varalta, että joku lukiolainen sattuisi lukemaan tätä blogia, mainostan hieman naisfyysikkoja. Ensinnäkin, naisia hakee Helsingin yliopistoon Fysikaalisten tieteiden laitokselle vähemmän kuin miehiä. Naisia myös valmistuu fyysikoiksi vähemmän kuin miehiä. Viime vuoden aikana tästä asiasta on tehty tutkimusta ja toimiin on ryhdytty muun muassa perustamalla Fyysikkoseuralle oma naisjaosto. Näin kylmiltään homma saattaa vaikuttaa ihan naurettavalta. Mekö naistet muka jotenkin syrjittyjä, miten niin, ei mulla mitään ongelmia ole koskaan ollut! On kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että esikuvilla on merkitystä alitajuisesti.
Jo termi naisfyysikko herättää useimmissa naisfyysikoissa jonkinlaista häpeän tunnetta. Ikään kuin olisimme jotenkin huonompia, koska olemme naisfyysikoita. Mutta pois moiset ajatukset! Olen naisfyysikko ja ylpeä siitä!

Nordic network for women in physics järjestää kokouksia vuosittain fyysikkonaisille. Miehetkin saavat osallistua, mutta ovat todellakin vähemmistössä. En voi sanoin kuvailla miten erilainen tunnelma oli naisten kokouksessa verrattuna tavalliseen fysiikan alan kokoukseen. Ei tolkutonta ryyppäämistä. Sen sijaan iloista puheensorinaa, muihin osallistujiin oli helppo luoda kontaktia ja kaikki halusivat jutella kaikille. Ei mitään eroa sillä kuka on professori ja kuka opiskelija. Ja melko suuri osa osallistujista oli raskaana!

Kyseisessä kokouksessa opettelimme muun muassa esitystekniikoita. On tärkeää miten seisot yleisön edessä, on tärkeää miten käytät ääntäsi, miten liikut. Puhujina oli mielenkiintoisia nimiä maailmalta ja muutamia tilastoja naisista esitettiin myös. Italiassa esimerkiksi suuri osa fyysikoista on naisia, koska siellä fyysikoille maksetaan yliopistolla niin huonoa palkkaa, etteivät miehet halua jäädä yliopistolle töihin. Entä millaisia ajatuksia herättää tutkimus, jossa havaittiin, että tutkijatohtorin paikkaa haettaessa sukupuolella on väliä, jos vain yksi kymmenestä hakijasta on nainen? Jos näin on, naista ei todennäköisesti valita, koska arvioitsijat yrittävät jotenkin tasapainottamaan tilanteen, siis valita enemmistöstä. Jos naisia on enemmän, silloin nainen voidaan valita paikkaan.

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että naisten määrä ei itsestään lisäänny ennen kuin heitä on jo riittävä kriittinen massa ja tuo kriittinen massa on luotava jotenkin. Naisfyysikoiden kokouksissa on päädytty siihen, että kriittisen massan lisääminen onnistuu parhaiten sillä, että peruskoulujen ja lukioiden opettajat kannustavat tyttöjä myös teknisille aloille. Tärkeä askel on kannustaa heitä ottamaan pitkä matematiikka lukiossa. Itse esimerkiksi sain matematiikasta yläasteen päätöstodistukseen yhdeksikön ja mietin kovasti ottaako pitkän vai lyhyen matematiikan. Isä yritti suojella pettymyksiltä ja suositteli lyhyttä, mutta matematiikan opettaja (nainen) sanoi kahden kesken tapahtuneessa juttelutuokiossa, että yhdeksikön oppilas on oikein kelpo pitkään matematiikkaan. Niinpä otin siis pitkän matematiikan ja pienen takeltelun jälkeen sehän alkoikin sujua ihan hyvin. Sen sijaan fysiikan tehtäviä ratkoessani muistan joskus vähän tirauttaneeni kyyneliä, kun tehtävä ei millään meinannut ratketa. Isän kanssa vietimme monia iltoja miettien tehtäviä, joita en millään meinannut osata ratkaista, joten kotiväen avulla on myös suuri merkitys siihen, miten lapsi kokee jonkin oppiaineen, jota oletusarvoisesti pidetään vaikeana. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin fysiikasta M:n.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Tohtorina. Viime viikolla juuri toimin ensimmäistä kertaa arvioijana^* lehteen. Ei se fysiikan tuntemus kenenkään päähän siis ole itsestään syntynyt vaan vaatii vain kovasti töitä. Naiset ja miehet pärjää siinä molemmat yhtä lailla ja naisnobelisteja on muitakin kuin Marie Curie. Sitä voi tehdä kokeellisella tai teoreettisella tasolla. Se on vaikeaa, muttei mahdotonta ymmärtää. Älkäätten siis hyljätkö fysiikkaa vaan rakastakaa sitä. Amen.


^* Kun tutkimus on valmis, se lähetetään lehteen, jossa lehden editori valitsee tutkimukselle yhden tai useamman vertaisarvioijan, joille tutkimuksen aihepiiri tai menetelmät ovat tuttuja. He lukevat tutkimuksen ja päättävät, onko sen sisältö sopiva lehteen, onko tutkimus hyvin kirjoitettu ja toteutettu ja joko suosittelevat tutkimuksen julkaisemista tai hylkäävät sen. Tämä prosessi on koko tieteellisen toiminnan kulmakivi ja tämän askeleen puuttuessa julkaisutoiminnasta ei julkaistuihin tutkimuksiin voi luottaa (vaikkakin myös vertaisarvioitu julkaisu voi sisältää väärää tietoa).