Tutkimusaiheet muuttuvat muoti-ilmiöiden tapaan. Niin kuin 80-luvun muoti, myös monet tutkimusaiheet palaavat takaisin tutkijoiden pöydille parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ja niin kuin 70-luvun muoti, jotkut tutkimusaiheet pysyvät joissain piireissä koko ajan pinnalla.
Samojen tutkimusaiheiden uudelleen tutkimiseen lienee se ilmeinen syy, että tutkimusmenetelmät parantuvat koko ajan. Jonkin ajan kuluttua tutkimuksia toistetaan paremmilla välineillä, jolloin saadaan tarkempia tuloksia.
Sitten on niitä 70-luvun muotiin jumittuneita tutkijoita, jotka tutkivat samaa asiaa uudelleen ja uudelleen, koska kyseiselle aiheelle on helppo löytää rahoittajia tai koska siitä on helppo tehdä julkaisuja. Oma lukunsa ovat ne nuoret, jotka eivät vielä eläneet 70-luvulla, mutta löysivät 12-vuotiaana vanhempien LP-kokoelmat vintiltä ja ryhtyivät John Lennon -faneiksi. Nuorelle tutkijalle ala on uusi, joten monia asioita "keksitään uudelleen". Heille on tärkeää todistaa itselleen, että asia tosiaan menee niin kuin on väitetty. Pelkkä vanhempien vakuuttelu John Lennonin guruudesta ei riitä, jos ei ole kuullut yhtään hänen kappalettaan.
Vaikka toisto itsessään on tieteen kulmakivi, ei siinäkään pidä mennä liiallisuuksiin. Kukaan ei toivo, että 80-luku tulisi taas muotiin. Miten liiallisesta toistosta sitten päästäisiin? Auttaisiko, jos nuorille osoittaisi suoraan LP-levykokoelmien sijainnin, kävisi levyt yksi kerrallaan läpi? Miten nuori tutkija voi löytää miljardien tutkimusten joukosta sen tutkimuksen, jonka viidennen sivun toisen kappaleen ensimmäisen virkkeen sivulauseessa jo itse asiassa mainitaan hänen ensi viikolla painoo menevän väitöskirjansa päätulos? Ja siksi toisekseen, miten hän olisi voinut ymmärtää sen ennen kuin oli itse saanut saman tuloksen?
Mietin jokin aika sitten nykyistä informaation määrän räjähdysmäistä kasvua. Kuinka kauan nykyinen julkaisuformaatti voi pitää pintansa vai siirrymmekö jossain vaiheessa toteuttamaan Isaac Asimovin Säätiö-kirjoista tuttua Encyclopedia Galacticaa, joka sisältäisi "kaiken" tiedon? Ainakin vastaavaa on jo yritetty.
Onko internet tällainen kaiken tiedon lähde? Ei nykyisellään. Jonkinlainen yhteismaailmallinen ponnistus olisi saatava aikaan tiedon lajitteluun ja arkistointiin. Wikipedia on hyvä alku, mutta se ei ole oikea foorumi tutkimusten yksityiskohtaisille tuloksille. Wikipedian suosio opiskelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa kertoo kuitenkin paljon siitä, miten lukukelvottomia alkuperäisjulkaisut ja jopa monet oppikirjat ovat. Tyypillisesti julkaisun tulosten merkitystä eivät ymmärrä edes kaikki julkaisun kirjoittajista. Ei siis ole ihme, jos moniin julkaisuihin ei viitata ollenkaan. Ne ovat yksinkertaisesti niin vaikeaselkoisesti kirjoitettuja, ettei kukaan saa niistä mitään irti.
Julkaisun ei ole tarkoitus hienostella sanoilla ja salailla menetelmän yksityiskohtia vaan sen tarkoitus on välittää informaatiota mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Täydellisiä tutkimuksia ei edes tarvitse toistaa, vähän niin kuin täydellisestä musiikkikappaleesta ei pitäisi tehdä coveria.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
2 Kommentare:
Kuulostaa tutulta nuo pohdinnat informaation valtavasta määrästä ja siitä osin johtuvasta tutkimuksen satunnaisuudesta. Kai vielä opinnäytetyövaiheessa, jollainen väikkärikin on, on vielä suotavaa ettei tiedä ihan kaikkea mitä aiheesta on jo sanottu ja nojaa tiettyihin isoihin nimiin. Mutta jotenkin surullista on myös se, ettei tieto tunnu olevan kumuloituvaa. Samaa asiaa saatetaan tutkia monessa paikassa toisistaan tietämättä, tai jos kirjallisuuden parissa olisi vietetty hiukan enemmän aika aolisi huomattu, ettei tutkimusasetelma olekaan yhtään kiinnostava...
Omasta vinkkelistäni tuo satunnaisuus tuntuu ihmistieteissä korostuvan, koska arvovapaata tietoa ei ole olemassa ja siksi pohjalla on aina jonkinlainen ismi. Voidaan tietenkin esittää monenlaisia yhteiskuntateoriaoita ja tilastoja, mutta ne eivät ole kaikenkattavia, eivätkä tyhjennä sitä pienipiirteistä ihmisten välistä vuorovaikutusja josta yhteiskunta lopulta koostuu. Plääh. Tässä kohdin se rajaamiseksi kutsuttu tutkijan taito on kovassa kurssissa.
Ehkä siksi joskus väitöskirjojen aiheet ovat niin uskomattoman kuuloisia tyyliin "villasukkien käyttö 1700-luvun suomalaiskodeissa: teologin näkökulma" (yritin keksiä jonkun luonnontiede-esimerkin, mutta ajatus ei nyt kulje). Silloin on epätodennäköistä, että joku olisi sen jo tehnyt..
Kommentar veröffentlichen