Todella ikävä uutinen tuli tietooni Suomesta päivällä ystäväni kertomana. Oppilas on ampunut kuoliaaksi kahdeksan ihmistä tuusulalaisessa koulussa ja sen jälkeen itseään päähänsä.
Koko sinä aikana, kun olen täällä ollut ja CNN:ä katsonut, ei kertaakaan ole tullut uutisia Suomesta. Todellakaan, yhtään ainutta kertaa. Paitsi tänään.
Ymmärrän, että tällainen aihe on medialle hyvin herkullinen. Olisiko kyseistä tapausta kuitenkaan edes tapahtunut, jos aiemmista kouluammuskeluista ei olisi uutisoitu mitään?
Barry Schwartzin kirjassa todettiin, että ihmisten arvioidessa murhiin, liikenneonnettomuuksiin, sairauksiin ja vastaaviin vuosittain kuolevien ihmisten määrää, murhat ja muut väkivalta ovat suuresti yliarvioituja. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että niistä media kertoo paljon enemmän.
Schwartz kirjoittaa myös kuinka kokemuksesta jää ihmisille yleensä mieleen vain sen ikävimmät kohdat ja loppu, vaikka itse kokemus kestäisi kuinka pitkään ja olisi muutoin ihan mukava. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät sen. Elämä voi tuntua kurjalta vain yhden todella ikävän tapauksen vuoksi siksi, että ihmismieli muistaa parhaiten ikävät asiat. Toisaalta, ikäväkin kokemus voi muuttua siedettäväksi, jos sen loppu on vähemmän ikävä.
Suurimmalla osalla meistä olisi opittavaa Randy Pauschilta. Pauschin "viimeinen luento" kannattaa katsoa, vaan ei kylläkään tänään, vaikka kuolemaa siinäkin sivutaan.
On vaikea kuvitella minkälaiset tunnelmat Suomessa on tällä hetkellä.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
1 Kommentar:
Niinhän se on, että ikävät uutiset ylittävät uutiskynnyksen - jopa Suomesta suureen maailmaan. Jonain keväänä olimme lyhyellä matkalla New Yorkissa ja ensimmäinen uutinen, kun hotellissa avasimme television, oli Suomesta - Konginkankaan bussiturmassa oli silloin kuollut useita ihmisiä.
Kommentar veröffentlichen