Mistä ajatukset tulevat?

Hilppasimme eilen kavereiden kanssa pienellä porukalla katsomaan Englanti-USA-ottelua ravintolaan Sternchanzelle. Sieltä matka jatkui Reeperbahnille johonkin hämärään baariin. Vointi on tänään hieman heikko, vaikka viisaasti join vettä loppuillasta, kun muut kumosivat tequilashotteja.

Nyt syön aamupalaa ja naapurikorttelissa joku töräyttelee jotain ihme torvea.

Voisin varmaan kirjoittaa kirjan omituisista ihmisistä. Sen verran sirkusta on taas töissä viime aikoina nähty. Ihmiset eivät aina toimi loogisesti. Sen täytyy johtua aivojen rakenteesta. Loogisin ratkaisuvaihtoehto ei aina tule mieleen. Siinäpä muuten mielenkiintoinen sanapari "tulla mieleen". Mistä ajatukset tulevat mieleen? Miten täysin uusi ajatus syntyy aivoissa kemiallisesti?

Muistot on jotenkin vielä mahdollista ymmärtää. Ihminen näkee jotain, ja aivoihin jää siitä jonkinlainen kemiallinen jälki. On esitetty, että synesteetikot sekoittavat numeroita ja värejä, koska numeroiden ja värien prosessointiin käytetyt kaksi aivoaluetta ovat lähellä toisiaan. Syntyykö uusi ajatus aina pelkästään vanhojen muistojen sekoituksesta?

Muistoja kerätään koko ajan. Lapsi oppii, että ravintolassa pyydetään ruokailun lopussa lasku. Joskus asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin niiden odottaa menevän. Onkin uusia ravintoloita, joissa ruoka maksetaankin ensin. Eri ihmisten aivot toimivat eri tavoin tällaisessa uudessa tilanteessa. Jotkut ottavat rennosti ja kysyvät ensin: "Mites tässä kuuluu toimia?" Toiset menevät paniikkiin: "Ei mennä syömään tänne, eihän me tiedetä miten tämä edes toimii." Kolmannet yrittävät matkia muita asiakkaita (jotka eivät muuten välttämättä toimi oikealla tavalla!). Mielestäni lasten koulutus menee pieleen siinä, että heille opetetaan jokainen erikoistilanne erikseen. He oppivat miten toimitaan kussakin tilanteessa, mutta heille ei anneta yleisiä neuvoja siitä, miten he saisivat uuden tilanteen haltuunsa arvokkaasti. Jotkut ihmiset eivät opi käyttäytymään luonnollisesti uusissa tilanteissa ja he pelkäävät niitä.

Töissä uusia tilanteita tulee jatkuvasti vastaan ja ensimmäinen puolustuskeino on suojautua ja ajatella, että sen ja sen asian tekeminen ei ole minun hommani. Vasta tietyn rentouden saavutettuaan voi nähdä, miten paljon itse asiassa kaikesta valittamisesta on turhaa. Itse esimerkiksi valitin pitkään työpaikan siivottomuudesta, koska siivousväki jostain syystä ei koskaan käynyt siivoamassa. Vasta jonkin aikaa valitettuani tajusin, että minähän voin muuttaa asian laidan yksinkertaisesti pyytämällä talonmiestä järjestämään siivouksen. Jostain syystä aktiivinen osallistuminen ei vain tullut mieleen aiemmin. Tämä oli tietenkin aika triviaali esimerkki, mutta sama pätee pomosta ja ties mistä valittamiseen. Paras tapa ratkaista ongelma on käydä kiinni siihen ja ryhtyä toimiin asian parantamiseksi!