Johtajat palavat nopeiten loppuun. Siltä se ainakin näyttää joskus. Viime aikoina olen huolestuneena seurannut, kuinka tummanpuhuvat pussit eräänkin johtoportaaseen kuuluvan henkilön silmien alla suurenevat suurenemistaan.
Se ei kuitenkaan lohduta määräaikaisessa työsuhteessa olevaa työmuurahaista. On surullista huomata, ettei johtoportaalla välttämättä ole resursseja tai haluja tutustua työntekijöidensä toimiin. He eivät näe, että me muutkin huhkimme itsemme uuvuksiin päivästä toiseen.
Siksi määräaikainen työsuhde onkin niin katala. Pomon ei tarvitse sitoutua postdocin uraan tai osoittaa kiinnostusta hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Itse asiassa niin onkin parempi, koska sillä tavoin pomo säästyy raastavalta vastuun tunteelta, kun hänen rakkaat pikkuapulaisensa työsuhteen päätyttyä vetäytyvät kiltisti kortistoon. Postdoceilla on tietty käyttöaika ja se tulee umpeen viimeistään viidessä vuodessa Saksassa. Sen jälkeen työnantajan pitäisi ymmärtääkseni antaa työntekijälle pysyvä työpaikka, mutta mistäs annat, kun ei ole rahaa. Minulla tuo raja tulee vastaan vähän alle vuoden päästä.
En henkilökohtaisesti ole mikään suuri vakituisten työsuhteiden puolestapuhuja, jo ihan vain siitä syystä, että mielestäni ainakin tiedealalla olisi hyvä haistella uusia tuulia aina silloin tällöin. Perheelliset saattavat tosin olla melko eri mieltä. Pomoilla on lähes poikkeuksetta vakituinen työsuhde. Se tarkoittaa sitä, että heidän on hyvin vaikea asettaa itsensä määräaikaisesti palkatun postdocin mielenmaisemaan. Onko sillä nyt niin väliä mietitäänkö sitä työsuhteen jatkoa tällä viikolla vai ensi viikolla? Ei kai sillä pomolle olekaan, mutta postdoc-parka viettää vähäunisia öitä joko viikon tai kaksi pohtiessaan epävarmaa tulevaisuuttaan.
Itselleni ei ole tällä hetkellä näkyvissä jatkoa tässä lafkassa. Ymmärrän kyllä, ettei päättäjäportaalla ole haluja vakinaistaa työsuhdettani. Jos he ryhtyisivät tällaiseen ihmetekoon, minusta tulisi silloin todennäköisesti koko firman nuorin vakinainen tieteellinen työntekijä ja lisäksi yksi harvoista vakinaisesti palkatuista tietelijänaisista. Olenkin siis viime viikot suosiolla etsiskellyt uusia työpaikkoja. Stressihormonit hyrrää.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
4 Kommentare:
Tää on just se tutkijanuran pitkä miinuspiste, joka saa mut miettimään kovastikin sijoittumista teollisuuteen väikkärin jälkeen (olettaen että tuo kirja joskus valmistuu). Oon luonteeltani vähän semmonen, että määräaikaiset työsuhteet nostaa stressitasoni hiukan turhan korkeaksi, ja lisäksi vaikuttaa kovasti siltä, että ainakin akateemisessa maailmassa ensimmäinen vakituinen työsuhde on sitten professorin virka. Moiseen en lähde edes pyrkimään, ajatus on ihan liian absurdi. Siis eiku tuossa vajaan neljän vuoden päästä toivomaan että firma x antaa vakituisen pestin.
Viiden vuoden määräaikaisraja kyllä hämmentää sikäli, että yliopistoilla on ilmeisesti eri säännöt. Post-docit ei sielläkään saa olla samassa ryhmässä ikuisesti (kuten meidän kaksi on juuri karvaasti kokemassa), mutta maksimiaika on kyllä käsittääkseni huomattavasti pidempi. En oo kyllä kokenut itseäni riittävän energiseksi lainsäädäntöön perehtyäkseni.
Voi olla, että olen väärässä sen viiden vuoden suhteen. Ja vaikka ohjeistus niin sanoisikin, ainahan sen voi ohittaa sanomalla, että meillä nyt vain on tällainen projekti, joka kestää tietyn aikaa. Silloin voi palkata tietysti vain siksi aikaa sen ihmisen.
Olet niin tavattoman oikeassa tuon akateemisen uran suhteen. Tässä postdoc-kauden jälkeen on tosiaan sellainen pitkä tyhjä kausi, jolloin postdocit jotenkin muuttuvat luennoitsijoiksi ja proffiksi. Tai sitten katoavat jonnekin. Ei ole herkkua ei.
Työntekijän kustannustehokkuus=
Työpanos/palkkakustannukset,
jossa työpanos=(Keskim.työteho*työaika)
Tätä blogia lukeneena ja sut tuntien oletan, että keski. työteho on 90% ja työaika 50h viikossa, eli 45h 100% teholla, eli 180h kuussa TÄYSTEHOLLA. Jos sun kokonaiskustannukset talolle on 3000€ kuussa, eli SUN TÄYSTEHOINEN TYÖSKENTELYSI DESYSSÄ MAKSAA NIILLE ALLE 17€ TUNNISSA!! JA SE ON POSTDOC-TYÖTÄ!!
Jos suostut tekemään samoilla ehdoilla työtä tulevaisuudessakin, sun palkkaaminen lienee parhaita henkilöstöinvestointeja, joita firma voi tehdä.
Olen itse tietysti samaa mieltä, mutta vielä pitäisi vakuuttaa työnantaja. :D Kiitos.
Kommentar veröffentlichen