Betriebsausflug

Toissapäivänä firmallamme oli jonkinlainen retkipäivä (Betriebsausflug), jota olin organisoimassa. Organisointi on ollut melko stressaava urakka, koska osastoltamme lähti retkelle noin 90 henkeä. Menimme muutaman kilometrin päässä olevaan leikkipuistoon ja laitoimme ihmiset kilpailemaan kaikenlaisissa hassuissa itsekeksityissä peleissä kuten ryhmäpöytätennis, jossa pienryhmän jokainen jäsen vuorollaan joutuu lyömään palloa, tai paralympics-teemaamme hyvin sopiva tuolikoripallo, jossa joutui heittämään koripalloa koriin tuolista. Päivä huipentui pieneen jalkapallopeliin (8 vs. 8 henkeä), johon pääsin itsekin osallistumaan.

Organisoinnin ohessa parina viime viikkona viihdytin kesäopiskelijaani, editoin kollegoiden keskeneräisiä artikkeleita, verkostoidutin Aachenista tullutta tieteellistä vierastani pari päivää, kävin uuteen työpaikkaani liittyvässä hallinnollisessa kokouksessa toisella puolella kaupunkia, tein (kuten tänäänkin lauantaina ennen seitsemää aamulla) mittauksia mittalaitteellani jännittävistä näytteistä, korjautin pyöräni 150:llä eurolla paikallisessa pyöräkaupassa (mieheni suureksi harmiksi, sillä hän sanojensa mukaan olisi voinut tehdä saman vain sadalla eurolla), kävin kaverin synttäreillä harrastamassa saksalaista keilausta (kegeln), kirjoitin suosituskirjeen postdoc-tutkijalle, joka etsii töitä, käänsin muutaman erikoisen tekstin TED.com:lle freelance-kääntäjänä (joka tosin ei suostu ottamaan maksua käännöksistään, sillä olisi aivan liian työlästä keskutella niistä maksuista saksalaisen verottajan kanssa, mistä tulikin mieleeni, että pitää muistaa tarkistaa, milloin veroilmoitus pitää tehdä), ja varmaan tein myös kaikenlaista muuta, mitä olen jo unohtanut. Nyt Betriebsausflug on vihdoin ohi ja siitä muistuttavat enää kipeät niska-, selkä-, käsi-, reisi- ja pohjelihakset.

Tarkoituksena on aloittaa lokakuun puolivälissä uudessa työpaikassa samalla kampuksella. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005 (tai jotain sinne päin) minulla ei ole omaa mittalaitetta käytössäni. Joudun siis turvautumaan muiden armeliaisuuteen täytellessäni mittausaikahakemuksia. Se jännittää vähän. Samoiten mietityttää työn projektikeskeinen luonne. Saanko tutkia myös muita asioita, jotka minulla ovat nyt kesken vai pitääkö kaikki aika käyttää vain ja ainoastaan tiettyjen materiaalien tutkimiseen? Kaikki tämä varmasti selviää seuraavien viikkojen aikana.