Tällä viikolla saimme vieraaksi Suomesta puolikuntoisen lapsiperheen. Melko kovaa hommaa se puolitoista vuotiaan lapsen hoivaaminen näyttää olevan, kun sitä muutaman päivän vierestä seurasimme. Vaikka koko päivä täyttyy pienistä iloisista hetkistä, kokonaisuudessaan se rytmittyy täysin pienen lapsen ruoka- ja unirytmin mukaan. Pieni flunssanpoikanenkin iski tässä loppumetreillä, mutta tänään on lähdettävä Dresdeniin kokousmatkalle koko viikoksi.
Olen viime viikkoina miettinyt, miten pää kestää seuraavat viikot. Työt tuntuvat kasautuvan — eipäs vaan ne tosiaan kasautuvat eivätkä vain tunnu kasautuvan. En ehdi tehdä kaikkea, mitä minulta pyydetään, vaikka teen jo kaikkeni. Annan sataprosenttisen työpanokseni, mutta se ei riitä. Ärsyttävä tilanne. Ajattelin ottaa rennosti. Teen sen, minkä ehdin. Muut odottakoot.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
3 Kommentare:
Tehosiko C-vitamiini?
Jälkijättöinen kommentti: auttaisiko ko. tilanteissa uusi sloganini: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat.?: ) Ja sitten kun niitä asiallisia hommia on enemmän kuin aika riittää, yksinkertaisesti kieltäydytään tekemästä. t. S
Näinhän se on tehtävä. :)
Kommentar veröffentlichen