On niin kuuma, että eilen tuli mieleen kesäiset matonpesu-urakat äidin kanssa. Päätinpä siis viedä yhden melko likaisen maton pesulaan. T:n kehoituksesta tai pikemminkin painostuksesta menin kuitenkin etukäteen kyselemään peseekö kyseinen pesula mattoja. Pesulassa tuumattiin, että matonpesu maksaa 15 - 20 euroa per neliömetri. Talsin siis kotiin pienen kiukun vallassa, koska ensinnäkin hinta oli niin järjetön ja toisekseen T oli ollut oikeassa tiedusteluretken hyödyllisyyden suhteen. Edelleen sisuuntuneena totesin pienen googlaamisen jälkeen, ettei Hampurista kuitenkaan mitään matonpesupaikkoja löydy ja into kun maton pesemiseen oli silti kova, päätin ryhtyä hommiin kotikonstein.
Menin siis ostamaan harjan ja villapyykille tarkoitettua pesuainetta, kun ei mäntysuopaa ollut lähi-Rossmannin (vrt. Tarjoustalo) valikoimissa. Ja ei kun mattoa pesemään kylpyammeessa. Matto ja kylpyamme eivät olleet aivan yhteensopivia, joten pientä kikkailua vaadittiin. Kovasti tuli myös hiekkaa matosta. Kyllä se jotenkin melko puhtaaksi näillä menetelmin saatiin, vaikka vesi oli ruskeaa aina katkeraan loppuun asti. Lopulta oli luovutettava ja todettava, että väri joko lähtee itse matosta tai matto on yksinkertaisesti niin paskainen, ettei sitä yhdellä kertaa puhtaaksi saa näin alkeellisissa välineillä, kun en viitsinyt kuitenkaan useita kuutiometrejä huuhteluvettä käyttää.
Johtopäätös: Saksalaiset eivät pese mattojaan. Päädyn tähän tulokseen sillä perusteella, että mattojen pesettäminen on kallista ja saksalaiset ovat pihejä. Siksi toisekseen, selvästikään vuokraemäntämme mattoja ei ole pesty miesmuistiin. Ihan toinen asia on sitten se missä ovat saksalaisten tamppaustelineet. Ovatko saksalaiset jo niin maatalousyhteiskunnasta vieraantunutta kansaa, ettei edes mattoja viitsitä pestä kerran vuodessa tai kahdessa? Imurilla vaan vuodesta toiseen. On se.
Nyt matto kuivuu olohuoneessa päivetyttyään ensin parvekkeella noin vuorokauden. Vallitsevat sääolot ottavat taas vallan ja taivaalta tulee vettä taas kuin aisaa. Jospa se paksukainen vielä saataisiin silti sisällä kuivaksi.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
5 Kommentare:
Taas nähtiin mitä on suomalainen SISU!
Kyllä. Näin on. Sisulla vaan pojaat perkele.
Sain äskön muuten sen Linnan trilogian loppuun. :)
Ihailen :) Itse olen jo muutaman vuoden keräillyt sisua ja hajatelmia parasta berliiniläistä matonpesustrategiaa varten, kun kylpyammetta ei ole ja vaikka takapihalla (hinterhof) olisi vesiletku niin tamppaustelinettä ei ole, eli sitä mattoa ei saa mihinkään levälleen (paitsi tietysti maahan, haa haa). Ja liekö matonpesu taloyhtiön pihalla luvallistakaan? Mutta kurositeettina kerrottakoon että entisen taloyhtiön, niin huonosti toimiva kuin muuten olikin, pihalla oli todellakin tamppausteline! En kyllä nähnyt kenenkään koskaan käyttävän sitä, paitsi nuorison istuinalustanaan...
Juttelin yhden vanhemman kollegan kanssa asiasta ja se sanoi, että ennen muinoin tamppaustelineitä oli, mutta nykyään ne on poistettu. Sulla oli siis melkoinen aarre siellä.
Kyselin kanssa nuorempien kollegojen matonpesustrategioita ja he sanoivat, että kerran parissa tai kolmessa vuodessa levitetään jotain pulveria matolle. Sitten sitä hierotaan ja lopuksi imuroidaan pois tms. Että.. ei se nyt kauhean puhtaalta ja terveelliseltä kuulosta.
Toivottavasti matonpesu Berliinissä jotenkin lopulta luonnistuu. :)
Onkohan tällä muuten jotain sen kanssa tekemistä, että mitä rikkaampi yhteiskunta on, sitä laiskemmiksi käyvät tavallisetkin ihmiset. Kun joka toisen haaveena on saada joku muu siivoomaan omaa kotia, niin silloin varmaan Popstars päihittää maton tamppauksen mennen tullen aktiviteettilistalla. Kyllä Suomessa ollaan selvästi samaan suuntaan menossa. Muistan, kuinka äiti pakotti minut ja isin, kun olin pieni, tamppaamaan matot ja puistelemaan peitteet ja semmoiset tamppaustelineelle kerran viikossa! Olimme melkein ainoa perhe, joka tamppaustelinettä käytti ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä harvemmin matot tampattiin kotona.
Varmaan pölynimuri on osaltaan edesauttanut tamppaustelineen suosion laskua. Mutta kuten bangladeshilaisen kollegan kanssa todettiin, ei imuroimalla saa yhtä hyvää.
Suomalainen puu- tai muovilattia + pestävä räsymatto on tyypillisen pragmaattinen suomalainen ratkaisu, jossa yhdistyy hygienia, säästäväisyys (matonkuteet...) ja vähäinen työläys.
Monet saksalaiset sisustusratkaisut lähtee siitä, että on joku, joka työkseen niitä huoltaa. Valkoinen kaakelilattia keittiössä, joka näyttää hyvältä vain jos sen pesee joka päivä, kokolattiamatot, joka ei pölyä vain jos sen imuroi joka päivä... Estetiikan takana on aina toivottu käyttäytyminen - siis naisten käyttäytyminen. Mutta toivoa on, kun miettii mitä tahtia täällä laminaattilattiat yleistyy.
Mun naapurit (ja me) käytetään joko niin pieniä mattoja, että ne menee pesukoneeseen (IKEAsta saa räsymattojakin), tai ne imuroidaan ja viedään pesulaan noin joka toinen vuosi. Yksittäisiin tahroihin käytän tuota pulveri-/vaahtomenetelmää. Se on vähän inhaa, mutta parempi kuin ei mitään.
Kommentar veröffentlichen