Anekdoottina kerrottakoon, että viime viikolla olin aivan riekaileina, kun vanhempi mieskollega kohteli minua kuin pikkulasta. Olin viemässä sangollista vettä ilmastointilaitteen alta kaataeksani sen viemäriin. Sanko oli kuitenkin niin täynnä, että minun piti tyhjentää sitä vähän, jottei vesi loiskuisi ympäriinsä matkalla. Mieskollega, jolla selvästi oli työt kesken, ryntää paikalle ja vaatii saada viedä veden minun puolestani, koska minulla on varmasti parempaakin tekemistä. Vastustelen mutta en jaksa inttää loputtomasti ja lopulta sanon, "hyvä on", koska en halua ryhtyä kinastelemaan asiasta turhaan. Käveltyään metrin, hän pyytääkin yhtäkkiä vieressä seisovaa asiakasta viemään veden! Asiakas lähti innoissaan viemään vettä. Olin aivan hiilenä siinä vaiheessa ja totesin vihaisesti, että "tämä on minun TYÖNI!" Onneksi yleensä kukaan ei vaadi tehdä työtäni. Sillä hetkellä koko homma otti kupoliin.
Ilmastointilaitteeseen tiivistyneen veden poistaminen yhdistettynä muihin rasittaviin tapahtumiin, sai minut harkitsemaan akateemiselta polulta poikkeamista viime päivinä. Jos Suomessa olisi töitä, se olisi vallan ihanaa. Valitettavasti tohtoritason fyysikoille vain ei tunnu olevan töitä Suomessa ainakaan teollisuudessa. Herää kysymys, miksi meitä sitten koulutetaan?
Ehkä tohtoriopiskelijoiden käyttäminen halpana työvoimana ei voi jatkua loputtomiin? Vai voiko? Koko nykyinen tutkimusjärjestelmä rakentuu jatkuvaan tohtoriopiskelijoiden virtaan.
3 Kommentare:
Arvoisa Tutkimusmatkailijatar,
olen seurannut blogiasi silloin tällöin ja se on mielenkiintoista luettaavaa, olen nimittäin naapurimaassasi töissä samanlaisessa laitoksessa post doc-tutkijana myöskin, tosin pestini oli kaksivuotinen (loppuu kohta). Viime päivät ovat menneet apurahahakemuksia kirjoitellessani, ja samanmoisia ajatuksia teollisuuden houkuttelevuudesta olen käynyt läpi. Jopa mainitsemasi veden kantoon liittyviä juttuja tapahtuu täälläkin, eniten ärsyttää kollegoiden vitsailut, jos tehtävänä on kantaa raskaita asioita, käyttää oskilloskooppia/signaaligeneraattoria/tms. että "Hehee, _sinähän_ voitkin tämän tehdä, hehee." Se ei ole hauskaa, sillä oikeasti osaisinkin tehdä nämä ko. tehtävät. Puuh. No onneksi ne vitsilut siitä vähenevät kun menee ja tekee ja näyttää että osaa. Hui, anteeksi äkillinen avautumiseni! Tuosta tohtoriopiskelijoiden asemasta en edes aloita...
Joka tapauksessa toivotan menestystä urallasi ja hyvää alkavaa syksyä!
Hei,
Kiitos kommentista! Tsemppiä työn hakuun ja onnea apurahakamppailuun. Onneksi nämä epätoivoiset fiilikset menevät aina ohi kunhan on aikansa panikoinut.
Minulla työt jatkuvatkin näillä näkymin Hampurissa vielä 3,5 vuotta, tosin eri tutkimusinstituutissa, vaikka samalle kampukselle jäänkin.
Pitäneekin kirjoittaa uusi postaus, kun näitä joku kerran lukeekin. ;)
Mukava kuulla että työt jatkuvat!
Kommentar veröffentlichen