Wikipedia on muuttanut elämäni. Tai itse asiassa Wikipedia:Oleta muilta hyvää tahtoa-ohje on tuonut minulle valaistuksen.
Elämältäni on puuttunut suunta, mutta nyt olen löytänyt sen. Olen seurannut Wikipedian editoimisen aloittamisesta lähtien Wikipedia-moraalisäännöstöä, joka on parantanut huomattavasti elämänlaatuani.
Wikipedian Oleta muilta hyvää tahtoa -käskyt ovat:
"Ole kärsivällinen uusien tulokkaiden kanssa." Ei kukaan ole seppä syntyessään. Netissä vihamielisyys ylikorostuu, koska näennäisesti nimettömänä on paljon helpompi haukkua ihmisiä kuin kasvokkain. Kasvotustenkin ihan noudattamisen arvoinen.
"Hyvän tahdon olettamisessa on kyse aikeista, ei teoista." Kannattaako suuttua, jos aviovaimolta/kaverilta/veljeltä/lapselta tipahtaa maitotölkki lattialle tai pyykit ovat jääneet ripustamatta? Eikö kyse ole vain vahingosta tai unohduksesta. Positiivinen lähestymistapa: "Oi voi, kävipä ikävästi. Anna mä autan." tai "Heeei, nää pyykithän on valmiit. Laitanko nää kuivumaan?" Voiko parisuhde paremmin, jos ei suutu turhasta?
"Wikipediasta löytyy varmasti myös ihmisiä[,] joiden kanssa sinun voi olla vaikeaa tehdä yhteistyötä. Sekään ei tarkoita, että he yrittäisivät murskata koko hankkeen." Pitkämielisyys on vaikeaa, mutta ei sitä kukaan helpoksi ole väittänytkään. (Ok, vähän häiritsi tuo pilkkuvirhe tuossa.. Kuka tollo tuonkin on kirjoittanut. T kommentoi vierestä: "Nimimerkillä Pedantti".)
Jos koen vääryyttä, haluanko kostaa sen takaisin tekemällä itse ikävän tempun? Mitä siitä taas seuraa? Jos Barry Schwartzia uskotaan, negatiiviset muistikuvat hallitsevat positiivisia, joten pieni negatiivinen sana voi kumota monta positiivista. Kostamisella eivät siis asiat mene yhtään eteenpäin vaan taaksepäin. Se voi tuhota monta hyvää muistoa, jopa kokonaisen ihmissuhteen.
Noudattamalla "Oleta muilta hyvää tahtoa"-uskontoa, jota jotkut ilkeämieliset saattaisivat lapsenuskoksi sanoa, pääsee kuitenkin pitkälle myös maailmassa. Jos joku arvostelee kriittisin sanoin työtäni, voin aina ajatella, että "ah, tämä ihminen ajattelee kuitenkin parastani, muttei vain osannut sanoa sitä kauniilla tavalla".
Olen saavuttanut vihdoinkin mielenrauhan.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
3 Kommentare:
Ei taida päteä tuo "oleta muilta hyvää tahtoa" periaate täällä Suomen liikenteessä?
Kuulemma muissa maissa torvea käytetään ihan reilusti, että enpä tiedä. Eikö sen töräyttäminen tarkoita sitä, että pitää sitä toista autoilijaa ihan torvena?
Ajattelin sitä vahingoniloa vielä vähän. Ensin ajattelin, että vahingonilo voisi olla jotain muutakin kuin sellaista myhäilevää iloa. Mutta ehkä se ei itse asiassa ole sellaista iloista, että "huh, onneksi ei käynyt mulle vaan illan emännälle". Tällainen ilo on positiivista, kaikki ovat iloisia, eikä kritiikki kohdistu siihen, että "mitäs oikein munasit" vaan päin vastoin ollaan iloisia siitä, että se kävi juuri hänelle eikä kellekään muulle. Mutta se ei silti taida olla vahingoniloa, koska ihmiset eivät ole iloisia siitä, että emännälle kävi vahinko, vaan siitä, että heille ei käynyt. Ainoa, joka siis syyttää ketään, on emäntä itse, joka syyttää itseään.
Kommentar veröffentlichen