Berlin, ah, Berlin

Olin viikon Berliinissä ja siitä pieni päivitystauko. Berliini ihastutti taas ja berliiniläisten kekseliäisyyskin hämmästytti minua. Jotkut narkomaanit olivat keksineet pyytää päärautatieasemalle saapuvilta matkustajilta vielä voimassa olevia matkalippuja ja myydä niitä eteenpäin. Lippuautomaatin jonossa takanani ollut mies osti yhdellä eurolla kertalipun tällaiselta lippukauppiaalta. Käyttämätön lippu suoraan automaatista maksaa noin 2,60 euroa. Kyse on vähän kuin kierrätyksestä.

Olin Berliinissä työmatkalla tiedemeiningeissä. Berliiniin rakennettiin 90-luvun alussa Saksojen yhdistyttyä WISTA-alue Adlershofin kaupunginosaan Itä-Berliiniin. Kyseessä ei ole mikä tahansa yrityshautomo vaan alueella on kaksitoista tutkimusinstituuttia ja noin 800 teknologian ja mediamaailman yritystä. Se on Saksan suurin teknologiakeskittymä. WISTAn painopistealueita ovat materiaali-, ympäristö-, fotoniikka-, ja informaatioteknologia. Ainoa huono puoli koko alueessa on, että sieltä kestää noin 50 minuuttia matkustaa junalla Berliinin keskustaan syömään johonkin kivaan ravintolaan Savignyplatzin ravintola-alueelle.

***

Palattuani Hampuriin lähdin työkavereiden matkaan ajamaan cartingia. Se oli ensimmäinen kerta auton ratissa sen jälkeen, kun isä yritti opettaa minua ajamaan Opel Kadettia 12-vuotiaana. Oli ihan tavattoman hauskaa enkä jäänyt pojista niin hirveästi jälkeen sitten, kun he opastivat, ettei jarrupedaalia pidä painaa kuin yhdessä mutkassa. Sitten innostuin vähän liikaa ja törmäilin vähän reunustoihin sillä seurauksella, että sain selkääni kämmenen kokoisen mustelman. Ympäristöhihhuli sisälläni sanoo "hyi minua", mutta carting-harrastajaäidiltä ja mersukuski-isältä perityt geenit sanovat "carting on hyvä harrastus". Kauhea dilemma.