Kesäopiskelija lähtee takaisin Brasiliaan, mutta elämä jatkuu

Meillä firmassa on kesällä kahdeksan viikon mittainen kesäkoulu opiskelijoille. Osa koulua on luentoja, mutta suurin osa koulun annista on tarkoitus tulla opiskelijoiden osallistumisesta tutkimusryhmien toimintaan. Ilmoittauduin tänä vuonna vapaaehtoiseksi ohjaajaksi. En tiedä olenko kummoinenkaan opettaja, mutta tämän brasilialaisen tytön, L, kanssa meille muodostui jonkinlainen opetusyhteys. Sain häneltä kukkia perjantaina ennen kuin lähdimme illastamaan hänen lähtönsä kunniaksi. Itsekin olin hankkinut hänelle muistoksi vaaleanpunaisen muistitikun.

Olin niin ylpeä hänestä, kun hän esitti tutkimustuloksensa perjantaina koko kesäopiskelijaporukan edessä (66 henkeä). Se oli hänen ensimmäinen englanninkielinen esitelmänsä ja ihan hyvin se meni ottaen huomioon, että kurssin alussa emme pystyneet keskustelemaan kovinkaan paljon hänen silloin vielä vajavaisen englannin kielen taitonsa vuoksi. Kurssin aikana ehdin opettaa hänelle jonkinlaisen tieteellisen sisällön lisäksi Linuxin, Matlabin ja Latexin käytön. Vähän C-ohjelmointiakin sivuttiin. Matlab on matemaattinen ohjelma ja Latex on ladontaohjelma, jota käytetään paljon fysiikkaan liittyvissä julkaisuissa, koska se mahdollistaa kaavojen ja viittausten helpon käsittelyn. L on taatusti urhein nuori nainen, jonka tiedän.

Keskiviikkona kävimme Planten un Blomen -puutarhassa katsomassa L:n ja yhden toisen naiskollegan kanssa Wasserlichtspiele-esitystä, joka on jokavuotinen koko kesän kestävä perinne Hampurissa. Kuu loi taustalla tunnelmaa, kuten kuvasta ehkä huomaa.

Perjantaina kävimme Kulttuurien festivaaleilla (Festival der Kulturen) Hampurin yliopiston kampusalueella Dammtorin lähellä L:n, T:n ja puolalaisvahvistuksen kanssa. Ihan menevät festivaalit. Söimme belgialaiset vohvelit ja T joi jonkin brasilialaisen drinkin. Noita brasilialaisia drinkkikojuja on kaikilla hampurilaisilla festivaaleilla paitsi ei ehkä joulumarkkinoilla. (Ehkä ensi jouluna?) Konseptiin kuuluu soittajatrio tai dj ja muutama musiikin tahtiin hetkuva tarjoilija. L tunnusti, ettei hän juo alkoholia, tanssi sambaa eikä pelaa jalkapalloa. Se niistä stereotypioista.

Lauantaina L lähti sitten Ranskaan ja me T:n kanssa Lübeckiin (suomeksi Lyypekki), joka on tässä ihan Hampurin vieressä. Lübeckhän on Hansaliiton entinen pääkaupunki, mutta toisin kuin Bremen ja Hampuri, se ei ole säilynyt vapaana hansakaupunkina vaan on osa Schleswig-Holsteinin osavaltiota. Sinne matkustaa Hampurista junalla 45 minuutissa ja junalippu yhteen suuntaan maksaa 11,50 euroa. Paluumatkalla tosin jotkut kolme Hampurin yliopiston opiskelijaa tai vastaavaa kysäisivät meiltä haluammeko matkustaa yhdessä heidän viiden hengen ryhmälipullaan huokeaan 5 euron hintaan per pää, joten pääsimme takaisin vähän halvemmalla ja opiskelijatkin nettosivat lipullaan hyvät rahat. Onneksemme heillä myös oli kyseinen lippu, kun tarkastaja sitä kysyi.


Holstentor, portti Lübeckiin. Banderolli mainostaa yli 30-vuotiaille tarkoitettuja bileitä. No ei onneks tartte mennä sit.

Lübeck on sopivasti yhdessä päivässä koluttavissa oleva turistikaupunki. Nyt siellä oli jotkin jättifestivaalit eli grillejä, huvilaitteita lapsille, kymmeniä lavoja, joilla soitettiin 80-luvulle jämähtynyttä saksalaista musiikkia, saksalaisia 50-vuotiaita napatanssijoita, cheer leader -ryhmäesityksiä ynnä muuta perisaksalaisen outoa ja tietysti brasilialaisia drinkkikojuja. Turistikonsentraatio vaikutti Lübeckissä olevan muutenkin aika suuri. Kirkkoja on riittävästi, joten katseltavaakin riittää. Holstentor eli kaupunginportti nähtiin, mutta sen hansamuseossa ei käyty ainakaan vielä tällä kertaa. Todella kaunis ja vanhan näköinen kaupunki se Lübeck, vaikka toisen maailman sodan aikana pommitettiinkin ihan raunioiksi Hampurin tapaan. St. Marien zu Lübeck on erittäin hyvin restauroitu goottikirkko. Vuoden 1942 pommituksista aiheutuneen palon yhteydessä alas tipahtaneet kellot on jätetty kirkkoon niille sijoilleen muistuttamaan sodan mielettömyydestä, kertoi haparoivalla suomen kielellä nainen multimediapisteen ääninauhalla yhden euron hintaan.


Kellot Marienkirchessä.


Aina jotkut festivaalit menossa näillä saksalaisilla. Koko keskusta oli väestä ja kojuista turvoksissa.


Yhdessä kojussa myytiin 131 eri olutlaatua. Kolmella eurolla olisi saanut pullon armaan kotomaammekin kuravettä eli Lapin Kultaa.

***
Loppukevennys LHC-kiihdyttimen käynnistymisen kunniaksi. May the particles be with you.