Filmitähti ja kamera

Tänään työpaikalla kävi kuvausryhmä, joka halusi kuvata tiedemiehiä ja -naisia aidossa ympäristössä. Ryhmä halusi kuvata mielellään naisia ja aasialaisen näköisiä ihmisiä, joten minä ja eräs eteläkorealainen mies suostuimme näyttelemään dokumentissa, joka tehdään firmamme 50-vuotisjuhlien kunniaksi tänä vuonna. Minusta ja mahtavasta filmikamerasta on jopa kuva digipokkarissani, joka jäi valitettavasti töihin. Olisin halunnut laittaa tähän kuvan todisteeksi urheasta filmisuorituksestani, mutta ehkä sitten myöhemmin.

Lisäksi onnistuin huutamaan eBaystä käytetyn Canon XM2 -kameran alle tuhannella eurolla. Maksoin sen juuri ja nyt odottelen jännittyneenä löytääkö se tiensä perille tänne kotiin asti vai toimittaako ystävällinen postimies kameran sen sijaan naapurinrouvalle.

Eilen vietettiin ranskalaisten suurta juhlapäivää, joka jotenkin liittyy uskontoon, mutta jota juhlistetaan syömällä lättyjä (crêpe). Koska meillä on muutama ranskalainen töissä, sain kutsuun kaksiin lättykesteihin saman päivän aikana ja lisäksi söimme kakkua perinteisen kakkumaanantain kunniaksi. Sen päälle pelasimme vielä vähän pöytäjalkapalloa ja niin alkoikin maanantaipäivä olla pulkassa.

Työkavereiden ja tuttujen kanssa olemme viettäneet aika paljon aikaa työn ulkopuolella. Olen yrittänyt ottaa esille ekologisia näkökantoja keskusteluihin, mutta ranskalaiset itsekin myöntävät, että heidän mielikeskustelunaiheitaan ovat lähinnä juustot. Italialaiset kiroavat Berlusconia. Kreikkalaismies taas oli huolissaan maansa tulevaisuudesta, syystäkin, ja puolalaiset eivät voi kuin huokailla ja vitsailla siitä, kuinka viimeinen lähtijä sammuttaa valot perässään.