Hyvät, pahat ja rumat

Jokunen aika sitten teimme työporukalla pienen italowesternin tyyliin Hyvät, pahat ja rumat kolmeen minuuttiin tiivistettynä. Viime viikolla kuulin eräältä kollegalta mahtavan analogian tieteeseen kyseisen elokuvan loppukohtauksesta. Hyvissä, pahoissa ja rumissahan lopussa Tuco etsii kulta-aarretta hautausmaalta. (En itse asiassa muista itse kovin hyvin, mitä kohtauksessa tapahtuu, mutta näin minulle kerrottiin.) Hän käy läpi hautakivien nimiä, mutta ei löydä aarretta. Lopulta paljastuu, että aarre oli nimettömässä haudassa.

Kollegani esittämä analogia tieteeseen meni jotenkin näin: Luonto on täynnä "kuolleita" teorioita. Joku on jo keksinyt ne, siksi siis kuolleita. Arvelemme löytävämme jotain uutta, kun kaivamme tarpeeksi syvälle noihin vanhoihin teorioihin. Lopulta se uusi teoria löytyykin tuntemattomasta, nimeämättömästä paikasta, mutta sitä emme voi tietää etukäteen.

Kaunista.