Maailman suurin dieselkäyttöinen sukellusvene U-434

Ydinsukellusveneet voivat olla Tango-luokan U-434-sukellusvenettä suurempia, mutta 1976 rakennettu U-434 onkin dieselkäyttöinen. Laiva palveli kaksikymmentäkuusi vuotta Neuvostoliiton vakoilulaivana aina huhtikuuhun 2002 asti. Tarpeettomaksi tultuaan se myytiin ja joku liikemies osti sen miljoonalla dollarilla. Nykyään sukellusvene toimii museolaivana ja sitä voi ihailla Hampurissa kanavanlaitaan ankkuroituna keskellä teollisuusaluetta.


Neuvostoliiton 90,16 metriä pitkä ylpeys seilasi palvelusaikanaan Kuubaan asti ja hiiviskeli myös New Yorkin edustalla. Kapea osa sukellusveneen yläosassa täyttyy sukelluksen aikana vedellä.


Sukellusvene on edelleen toimintakunnossa moottoreiden osalta. Täydellä miehistöllä se pystyi aikoinaan pysymään sukelluksissa kolme ja puoli päivää, minkä jälkeen happivarastot oli täydennettävä. Koska sukellusveneessä on melko ahdasta, piti siellä palvelleiden miesten painaa enintään 50 kiloa ja olla melko lyhyitä. Edes lyhyille miehille sukellusvenepesti ei taitanut olla suurta herkkua, mutta onneksi neuvostoarmeijan leivissä tarvitsi olla sukellusvenepalvelukseen astuvien vain yksi ja puoli vuotta, kun normaali palvelusaika oli kolme vuotta. Työskentely sukellusveneessä saattoi olla ja varmasti olikin joillekin psykologisesti ahdistavaa. Vallan riskitöntä sukellusveneellä ajelu ei toki ole. U-434:n maksimisukellussyvyys on 400 metriä ja bootin rusentumissyvyys 600 metriä. Yli 80 metrin syvyydessä tapahtuneessa haverissa koko miehistö kuolee. Hieman ylempänä voi vielä koettaa pelastautua hätäkapselilla.

Komentokannelle pääsee vain opastetun kierroksen aikana turvallisuussyistä, joten liityimme isäni kanssa tietenkin joukkoon (8 euroa lippu plus 3 euroa opastus sekä kuvauslupa 1 euro tekee yhteensä 12 euroa per lärvi). Komentosillalta oli viety pois yhtä sun toista vempelettä aluksen demilitarisoinnin eli aseiden poiston aikana, mutta kapteenin penkki ja perämiehen (vai mitä siellä sukellusaluksessa onkaan nämä pääjehut?) penkki olivat saaneet jäädä.


Miltä tuntuisi ohjata sukellusvenettä tällaiselta penkiltä kolme kuukautta yhteen jaksoon? Periskooppia käyttääkseen piti kiivetä ylemmälle tasolle.


Kapteenin käskystä alakertaan voitiin ilmoittaa äänimerkillä ja valoilla kahvaa vääntämällä, että mihin suuntaan nyt haluttaisiin mennä. Onneksi kaikki näyttivät "Stop"-asentoa vierailun aikana..


Vai latailisiko mieluummin torpedoita? U-434 kantoi 24 torpedoa ja siinä oli kuusi torpedoputkea, joista kuvassa muutama näkyvissä. Heput ottavat rennosti, kun ei ole torpedoja, joita ladata.

Kapteenillahan asiat olivat hyvin. Hänellä oli sentään oma vessa ja suihku. Muut 83 miehistön jäsentä joutuivat jakamaan keskenään sukellusveneen kaksi vessaa.


Mukavasti sisustettu neuvostoliittolaisen sukellusveneen vessa. Mikäpä on ollessa, kun 12 tunnin työvuoron jälkeen neljäkymmentäasteisessa sukellusveneessä pääsee virkistäytymään vessaan.



Joku edellä kävellyt kaveri menee ilmalukosta.

Sukellusvene sijaitsee tuskastuttavan pitkän kävelymatkan päässä keskustasta. Osa sightseeing-busseista pysähtyy siellä, joten kahdella ja puolella eurolla pääsee päärautatieasemalle, jos ei jaksa kävellä. Opastus oli vain saksaksi, siksi osa tässä jutussa annetuista tiedoista saattaa olla vähän epätarkkoja.

Lisätietoja www.U-434.de.

Paluu arkeen

Viimeistä lomapäivää vietellään sateisissa merkeissä Hampurissa, jonka Elbe-joen rantoja nyt öljylautat hyväilevät. Keskiviikkona palasin huippumukavalta Suomenmatkalta. Olipa hauska nähdä kaikkia ja lepäillä vanhemmilla ja Heinolassa. Heinolan kesäteatterin Housut pois -musikaali oli hauskin ikinä näkemäni näytelmä ja ei Viaporin arvoitus -vaellusnäytelmäkään hassumpi ollut. Oikein suloisia esityksiä molemmat.

Ensi viikolla alkaa taas työt, joten Wikipedian kirjoittaminen jää vähemmälle ja blogiinkin saattaa kertyä jotain aineistoa. Yllätysbonuksena sain tänään tietää, että minut oli kiinnitetty ensi viikon perjantaina alkavalle mittausmatkalle ESRF:ään, joten sinne taas ihmettelemään ensi viikolla. En nyt keksi mitään elämää suurempaa kerrottavaa tällä erää.

Fußball bedeutet nicht nür ein Ball und ein Fuß

Juuri nyt pelataan jalkapallon EM-kisojen jännittävin ottelu saksalaisten kannalta. Saksa pelaa Turkkia vastaan pääsystä finaaliin. Kaikkialla pursuaa saksalaisten innostus. Myös turkkilaiset ovat innoissaan ja julkisesti saksalaiset ja turkkilaiset "juhlivat ystävyydessä lopputuloksesta riippumatta". Tämä kertoo ehkä eniten siitä, miten paljon turkkilaisia Saksassa on. Saksalaiset eivät kuitenkaan pidä turkkilaisista. Yhtään.

Tunnista mikä seuraavissa kuvissa on normaalista poikkeavaa (ensimmäisen pisteen vihje, liittyy tämän iltaiseen jalkapallo-otteluun):


Ei kovin kummoinen vai mitä. Kerran tauolla olleessa bussissa luki "Moin moin", mikä oli paljon hassumpaa.


Tämä kuvaa jo vähän sitä tunnelmaa, joka oli junassa ennen St. Paulin asemaa.

U3-metrojuna oli tungokseen asti täynnä laulavia ja meluavia Fußball-faneja, jotka olivat menossa jonnekin yhteiseen Fußball-tapahtumaan kannustamaan Saksaa ja Turkkia.

Miksi olimme tuossa junassa T:n kanssa tänään? Koska osallistuimme T:n työpaikan Betriebsausflugille, joka alkoi Wohldorfista ja päättyi Stadtparkiin. Yhteensä 25 kilometriä melontaa pikkujokia ja kanaaleja pitkin. Ilman pelastusliivejä! Vain uimataidottomat saivat pelastusliivit. Siihen meni seitsemän tuntia ja siitä sai tajuttoman kipeät kädet. Oli kyllä hieno retki ja suosittelen melontaretkeä Alsterin kanavissa. Tässä kanoottimme (vuokrausfirma) retken jälkeen:



Tätä kirjoitettaessa saksalaiset ovat juhlineet jo kahta maalia, paukutelleet ilotulitteita, jännittäneet muutamia minuutteja ilman kuvaa, koska kuvayhteys Baseliin on ollut poikki. Turkki on tasoittanut tilanteen juuri ennen peliajan päättymistä ja jäämme jännittyneinä odottamaan, onko pelattava jatko-aika. Viimeisellä minuutilla Saksa nousee johtoon 3-2. Taitaa olla jo melko selvää. Kyllä. Saksa voittaa ja jatkaa finaaliin. Angela Merkel on ihastuksissaan. Ilotulitukset vain jatkuvat ja jatkuvat lähes kuin Uutena Vuotena. Ohi ajavat autot tööttäävät torviaan.

Lentävä spagettihirviö

Kellä on tylsää, voi tsekata mikä on Lentävä spagettihirviö.

Olipa vaikea kirjoittaa tuota html-koodia, kun on viikon editoinut Wikipediaa hulluna. Meinaa Wikipedia-koodi pakkautua ruudulle. Craaaazy!

Nähdään pian Suomessa. Huh huh.

Suomikorppua

Taas on joltisesti vettä virrannut Elbe-tunnelin yli sitten viime postauksen. Eipä se mitään. Täällä sitä ollaan lomailtu tarmokkaasti Wikipedian kimpussa viime viikko. Tarkoitus oli kyllä opiskella saksaa ja lukea kirjoja, mutta addiktio (die Sucht, mon. die Süchte) siis esti kaiken järkevän toiminan.

Kirjoista puheen ollen kävin ensimmäisenä lomapäivänä maanantaina kirjakaupassa, mistä en pystynyt poistumaan kirjatta ja ostin Leonard Mlodinowin kirjan The Drunkard's Walk: How Randomness Rules Our Lives. Se on tosi hauskasti kirjoitettu tiedekirja, joka kertoo siitä, miten todennäköisiä erilaiset sattumukset ovat ja miten todennäköisyysteoria kehittyi eli ketkä sitä kehittivät ja millaisia heidän elämänsä olivat (melko outoja!). Kirja antoi minulle heti uuden näkökulman joukkueiden menestykseen jalkapallon EM-kisoissa. Divarista kävin taasen ostamassa Isaac Asimovin "Ich, der Robot" -kirjan, koska muistin petranneeni ruotsia koulussa nimenomaan Asimovin kirjoja lukemalla, ne kun ovat niin yksinkertaista kieltä. Luonnollisesti heti noin kolmannessa lauseessa oli Konjunktiv I -kielioppirakenne, joka saksanopettajan mukaan opitaan vasta parin kurssin päästä. Niinpä keskityin todennäköisyyskirjan lukemiseen ja wikipedistailuun koko viikon ja jätin robottikirjat vähemmälle.

Eilen sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja lähdin kuuntelemaan esitelmää Geesthachtiin, joka on kaupunki tai sen tapainen tuossa ihan Hampurin lähellä. Geesthachtissa, jonka nimi on lähes mahdoton kirjoittaa oikein, on tutkimuskeskus nimeltä GKSS, joka perustettiin 1956 nimellä Gesellschaft für Kernenergieverwertung in Schiffbau und Schiffahrt mbH eli näin tuttavallisesti Yhdistys ydinenergian käyttöön laivanrakennuksessa tai jotain sinne päin. Alussa tuo Elben rannalla sijainnut tutkimuslaitoksen pääprojekti oli ydinkäyttöisen rahtilaivan, NS Otto Hahnin, kehitystyö. Sittemmin GKSS on pyrkinyt unohtamaan mistä nuo kirjaimet tulevat ja nykyään siellä tutkitaan tutkimusreaktorin avulla erilaisia materiaaleja, Itämerta ynnä muuta päivänvaloon paremmin sopivaa, esimerkiksi alumiinisaumojen hitsaukseen kehitettyjä uusia menetelmiä (friction stir welding), joista toivotaan uutta tapaa lentokoneen osien yhteen liittämiseen. Mielenkiintoisena kuriositeettina tuo GKSS:n tutkimuslaitos on rakennettu alueelle, jossa Alfred Nobel suoritti aikoinaan dynamiittikokeita, ja dynamiittiräjäytysbunkkereita tai vastaavia on siellä vieläkin metsässä näkyvissä. Tai ainakin näin minulle kertoi lafkan toiminnanjohtaja, joka esitteli minulle pari tuntia heidän ydinreaktorinsa mittausasemia ja valitti sitten, ettei ehdi ohjata tohtoriopiskelijoitaan, koska hänellä on aina niin kiire. Itse reaktorialue oli suoraan kuin jostain scifi-elokuvasta jännine säteilykoppeineen ja laitteineen, jotka kertoivat ystävällisellä naisäänellä etten säteile: "Bitte umdrehen.. 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1. Keine Spruren von Radioaktivität." tai jotain sinne päin, koska en muista enää tarkkaa sanamuotoa.

Pisteenä iin päälle löysin Geesthachtista palatessani lähi-Rewestä Finn crisp -hapankorppuja, joita paketti mainostaa sanoilla ORIGINAL TASTE. Kyllä maistui ihan hapankorpulta, Vaasan & Vaasan tekemät. Ensi viikon lopulla suuntaan nokkani kohti Suomea enkä tule takaisin ennen kuin heinäkuun puolivälissä. Päivitystauko blogiin on siis odotettavissa ellei Suomi osoittaudu tavanomaista eksoottisemmaksi lomakohteeksi. Näkyillään!

Hampurin kuuluisat kalamarkkinat

Heräsimme tänään klo 06:30 ehtiäksemme Hampurin joka sunnuntai pidettävälle kuuluisalle kalatorille (Fischmarkt), joka on jo 300 vuotta vanha perinne. Polkupyörällä matka taittui noin 40 minuutissa, joten olimme perillä noin kahdeksan aikaan. Tori sulkeutuu klo 09:30, joten ehdimme tovin ihmetellä menoa. Tässä hieman tunnelmia (video youtubesta jonkun toisen kokemuksia):



Suzie & the Seniors ja coverbändi Atomic Blayboys soittivat 80-luvun hittejä. Jengi joi olutta. Osa juhlijoista oli selvästi bailannut jo koko yön.


Torilla myydään kalojen lisäksi muun muassa kukkia, hedelmiä, pastaa, makeisia, Hampuri-krääsää ja "hassuja" t-paitoja. Jotkin kauppiaat käyttävät asiakkaiden houkuttelemiskeinona ovelia kikkoja, kuten ilmaisten karkkipussien heittämistä yleisöjoukkoon. Toiset huutavat hulluna ja kolmannet käyvät suoraan juttusille "Hallo! Wie geht's?" -taktiikalla. Kalakauppiaat saattavat kesken kaupankäynnin yllättäen ryhtyä laulamaan tai puhumaan jotain muuta sekavaa.

Saaliiksi saimme kaksi forellia eli taimenta alle kolmella eurolla ja puolitoista kiloa mansikoita yhdellä eurolla. Kalat päätyivät juuri lounaaksi. Hyvää oli.


Edit: 16.6.2008: Taimenhan on uhanalainen kala eikä WWF:n kalaopas kehoita sitä ostamaan. Siitä huolimatta forellia on Hampurissa tarjolla joka paikassa. Mene ja tiedä.. Ehkei se olekaan sama kala? *sormet ristissä*
***

Hampurin tapahtumat näkee kätevästi Hamburg Magazin -sivustolta. Altonan läpi polkiessamme törmäsimme taide- ja antiikkimarkkinoihin, joiden vieressä oli jotkin keskiaikamarkkinat. Emme kuitenkaan voineet jäädä aamupalalle, koska pyörälaukussa oli lounaskalasemme. Olisi hauska käydä vielä jossain tänään, sillä talomme lämmitys on rikki tai joku on laittanut sen pois päältä. Kuudessatoista asteessa on jo käyty ja villasukat on otettu käyttöön. Onneksi nyt alkaa aurinko paistaa.

Games games games

Edellisenä viikonloppuna olin Suomessa serkun kivoissa ylioppilasjuhlissa Oulunsalossa. Vanhempien ja sukulaisten näkeminen oli mukavaa ja rentouttavaa. Helsingissä näin lisäksi kamuja, Fysiikan laitoksen, isän kasvimaan ja vanhempien sohvan, joten kaikki elämän tärkeät ihmiset ja paikat tuli koluttua muutaman päivän reissun aikana. Kotimatka tiistaina lentokoneella oli yllätyksellinen. Lento Helsingistä Hampuriin kestää yleensä noin kaksi tuntia, mutta tämänkertaisella lennolla jouduimme sään armoille emmekä voineet laskeutua myrskyiseen Hampuriin, joten kaarsimme Kööpenhaminaan. Kööpenhaminassa laskeuduimme ja odotimme kentällä koneessa ilman ruokaa ja juomaa pari tuntia ennen kuin pääsimme lähtemään takaisin Hampuriin päin. Näin matka-ajaksi tuli siis noin kuusi tuntia. Sain jonkinlaisen flunssan siinä maanantain kieppeillä, joten matka oli sitäkin antoisampi. Täytyy tosin kehua stuerttia ja lentoemäntää, jotka olivat todella mukavia vaikeista olosuhteista huolimatta.

Kirjoittelen myöhemmin lisää kuvien kera matkasta, jos jaksan tai muistan. Nyt tekniset ongelmat vaikeuttavat laiskanpulskeaa bloggailuani.

Eilen pelasimme taas tutulla nelikolla meidän kämpillä valtavan siivousurakan jälkeen puolalais-saksalaisen parin M&S:n hankkimia uusia lautapelejä. Aloitimme päivällä kevyellä korttipelillä Bohnanzalla, joka yksinkertaisuudessaan on helppo oppia ja leppoisa pelata. Sitten paistoimme lättyjä ja söimme ne tuoreiden mansikoiden ja vaniljajäätelön kera. Jatkoimme monimutkaiselta vaikuttavalta ja nopeatempoisella Space dealerilla, joka on täsmälleen 30 minuuttia kestävä peli, joka ei pohjaudu lautapeleille tyypilliseen vuoropohjaiseen pelaamiseen vaan jokainen tekee liikkeensä itsenäisesti omalla ajallaan. Liikkeiden nopeuden määrää henkilökohtainen tiimalasi. Pelistä tulee melko tiivistahtinen ja vuoropohjaisuuden puuttuessa ei juuri ehdi katsella mitä muut tekevät. Peli osoittautui todella hauskaksi.

Viimeinen peli oli Himalaya, jonka säännöt jouduimme opettelemaan, koska kukaan ei ollut pelannut sitä kunnolla aiemmin. Ihan mukava sekin oli ja varmaan olisi ollut hauskempi, jos kello ei olisi ollut jo puoli yksi pelin vihdoin loputtua. Siinä vaiheessa T jo ilmoittikin tuntevansa jonkinlaisen flunssan iskevän häneen juuri näin työmatkan kynnyksellä, joten siihen olikin hyvä lopettaa.