Itsenäinen filmituottaja

Viime viikonloppuna osallistuin Volkshochschulen intensiiviselle kolmen päivän elokuvakurssille, jossa opeteltiin kameran käyttöä ja leikkaamista. Olen aikeissa perustaa dokumentti- ja lyhytfilmiryhmän. Katsotaan myöhemmin, josko ryhmä saisi useamman kuin yhden jäsenen, mutta ensimmäiseksi tarvitsen tietenkin kameran. T:n innoittamana läähätin jo alkuviikon Canonin 5D Mark II:n perään, mutta totesin sen lopulta sopimattomaksi tarkoituksiini. Huono ergonomia filmikuvaukseen ja 30 fps kuvausnopeus, joka ei sovi yhteen eurooppalaisen vaihtovirran (50 Hz) kanssa, nousivat lopulta tärkeiksi argumenteiksi kyseistä kameraa vastaan. Sisätiloissa otettujen pätkien valo olisi värähdellyt ikävästi, kun loisteputkien valon voimakkuuden värähtely ja kameran kuvausnopeus eivät ole samat. Lisäksi 5D Mark II on CMOS-tekniikalla toteutettu ja siinä on niin sanottu "rolling shutter" -ongelma, joka tulee ilmi nopeita kääntöjä tehdessä. Koska kuva luetaan rivi kerrallaan, liikkuvat linjat muuttuvat vinoiksi, koska kuvaa ei ehditä lukea kokonaan ennen kuin kamera tai kuvauskohde jo liikkuu. Siispä tällä hetkellä harkitsen vakavasti Canonin XH A1:stä. Itse kurssilla käytimme Canonin XM -sarjan kameraa ja se oli oikein näppärä, kevyt ja looginen käyttää. Sillä ei kuitenkaan saa HD-kuvaa. Se ei tosin välttämättä ole huono asia, sillä HD-kuva vie niin paljon tilaa, ettei koneeni välttämättä pysyisi vauhdissa mukana. Valinta ei ole helppo ja ainakin viikon on mietintämyssy pistettävä päähän sen jälkeen, kun päätös on tehty, ennen varsinaista ostoa.

Tänä viikonloppuna kävimme Lüneburgissa joulumarkkinoilla, joten teinpä sitten siitä pienen videopätkän Youtubeen.

Video on leikattu aluksi Kdenlivellä melkein kokonaan ja iMoviella on lisätty häivytykset, tekstit ja musiikki. Syy tällaiseen outoon yhdistelmään (kdenlive on Linux-ohjelma ja iMovie Mac OS) on se, että iMovie ei jostain syystä pystynyt lukemaan sisään kaikkia elokuvatiedostoja. Niissä on joitain pieniä virheitä, joista Kdenlive ei välitä. Sen sijaan Kdenlivellä ei voi tai ehkä en vain osannut lisätä tekstiä enkä häivytyksiä ja se saattoi välillä kadottaa suuren osan elokuvasta tai kaatua. Luonnollisesti ennen tallettamista. Hieman hämmästynyt olin tosin, kun myös iMovie kaatui kerran, vaikka se muuten tuntui todella luotettavalta. Sen jälkeen aloin tehdä talletuksia tiheään tahtiin.

Minielokuvassa näkyy myös erikoisia valoilmiöitä. Kyseessä on CCD-kennojen ylivalottuminen. Kun kennot luetaan kuvan reunoilta, varaus näkyy myös koko sarakkeen muissakin pikseleissä. Tällaisia efektejä en haluaisi nähdä kunnollisessa kamerassa, mutta tavalliselle Nikonin digipokkarille voitaneen antaa anteeksi tällaisia pikkujuttuja.

Musiikkikappale on vähän liian pitkä itse filmipätkään nähden, koska musiikkia en osannut pätkiä kummassakaan editointiohjelmassa. Editointityön vaikeudesta kertonee myös se, että tuon kolmen minuutin pätkän tekoon meni noin kahdeksan tuntia tai enemmänkin, jos lasketaan mukaan vaikeudet kääntää elokuva sopivaan muotoon. Itse elokuvan budjetti oli 27,60 euroa, josta 6 euroa satsasin musiikin ostamiseen Magnatunesta ja 21,60 euroa meni koko päivän ryhmälippuun Lüneburgiin ja takaisin (Gesamtbereich). Creative Commons on loistava keksintö. Sen avulla tällainen tavallinen henkilö voi edullisesti ja laillisesti saada käyttöönsä hyvää musiikkia videoonsa.

Joulumarkkinoilla ei tullut jostain syystä ostettua mitään. Etsin kyllä kivaa pipoa, mutta sellaisia ei ollut myynnissä. Keskittyvät syömäpuoleen nämä saksalaiset. Lounaankin söimme sushiravintolassa, ja noudatimme siten Bremenin matkalla muodostuneita outoja perinteitä. Matkustamme saksalaisiin söpöihin pikkukaupunkeihin ja syömme sushit näkemättä ihmeemmin paikallisia nähtävyyksiä. Ihme touhua.